Porilaisessa dubbelissa (etiketissä lukee tripel, mutta vanhanaikaisena yksinkertaisena olutkuluttajana pidän tripeliä vaaleana) väljä suurikuplainen vaahdotus, hyvin samea keskiruskea väri, äärimmäisen leipäinen tuoksu, melkein kuin vastaleivottua ruisleipää nuuhkaisi. Yleensä oluiden leipäisyys tuntuu hiivaiselta vaalealta, hmm, hiivaleivältä, mutta tässä on tosiaan kuiva rukiinen aromi. Kyllä sieltä makeampaa belgiesteriäkin erottuu. Maussa on myös maltaisuutta ja leipäisyyttä, makeaa imelää talkkunamaista taikinaa. Ikävä kyllä se ei maistu hyvältä. 8,5%, mutta tuntuu paljon ohuemmalta. Hyvästä juotavuudesta ei kuitenkaan voi puhua, koska maku ei ole hyvä. Takamatkallakin on makua, mutta sekään ei ole puhdistavan katkeraa. Olut on tunkkainen, nahkea ja liian makea. Ja kuten ehkä jo huomautin, se ei maistu hyvältä. Tämä on hieman harmittavaa, olen tykännyt monista Ruosniemen oluista, mutta viime aikoina ote näyttää löystyneen. Viime syksynä Viskivuorineuvos jyräsi vielä hyvin, mutta Parlamentaarikosta, Koodarista ja Salted Caramelista jäi kaikista jotain hampaankoloon. Ei nyt mitään dramaattista, mutta uutta nousua odotellessa. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti