OlutExpo jatkui, mutta päätin skipata festivaalin ykköspäivän jälkeen. Suurimpana syynä Kaisaniemen tallinnalaisbaari, joka toi tarjolle viisi hanaolutta coloradolaiselta hapanspesialistilta Crooked Stavelta. Kolme vuotta sitten Coloradon Fort Collinsissa Crooked Staven Nightmare on Brett kolahti lujaa ja sittemmin vetäisin tasokkaan setin panimon pullo-oluita netistä tilattuna.
Sateinen lauantai, siirryin metrolla Kaisaniemeen, Sorin hanahuoneessa tuttu oululainen pariskunta, joka siirtyi samantien kohti Olutexpoa. Paikalla myös Jyväskylän olutantropologi Mika Laitinen, jonka esimerkin mukaisesti tilasin lärvilautasen, kaikki viisi Crooked Staven hanaolutta 15 cl annoksina, 25€. Saman verran käytin sivumennen sanoen rahaa edellisillan Olutexpo-sessioon. Lisänä oli tosin Mikki Nymanin "lehdistön" edustajille tarjoama 15 euron kannustuspalkkio. Ja vielä tarkemmin ottaen Olutexpon kortille jäi käyttämättä viisi euroa, joka Nymanin mukaan siirtyy hyväntekeväisyystarkoituksiin.
Päätin juoda maistelulautasesta jokaisen oluen loppuun asti ennen seuraavan kokeilua. Eri taktiikka kuin esimerkiksi viskimaisteluissa, joissa on tapana jättää jokaista tuotetta jäljelle vielä uudelleenarviointiin. Laitisen Mika näytti vetävän tällä tekniikalla. Ensimmäisenä Huguenot, South Carolinan Coast Brewingin kanssa tehty collabo, vain 4,4%. Colonial sour saison with rustic grain bill. Kauraa, ruista ja riisiä. Fankia valkoviinimäisyyttä, kuivaa, karjatalouslantaisuutta, ihan näppärä.
Hop Savant vahvempi, 6,7%. Nyt reippaasti brettaa, todella intensiivisesti. Jälkimaussa kuiva navettaisuus ja katkeruus ottavat matsia. Hiilihappoa ehkä liian paljon. St Bretta Autumnia olen juonut pullossa, nyt hanaversio amerikkalaisemmalla Fall-termillä. Makeampi tuoksu, 5,5%, hyvin sitruksinen. Tässä ei paljoa funkysuutta, miellyttävä hento jälkimaku.
Origins (Batch 8) robusti flanderin punainen, kuivaa miellyttävyyttä, tiukkaa happamuutta, portviinimäisyyttä, 6,5%. Wild Sage session vahvin, 7,2%. Salvialla ja sitruunaruoholla maustettu. Päästin tämän lämpenemään Mika Laitisen varoituksista huolimatta. Bretan hevostallimaisuus salvian makuun yhdistettynä oli lämmenneenä melkoinen kokemus, mutta ei välttämättä parhaasta päästä. Kokonaisuutena hieno setti, vaikka en mikään funksteri olekaan. Sorin baarin itsenäinen ote on melkoinen valopilkku Helsingin muutenkin aika laadukkaassa meiningissä. Sori, 28.10.2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti