Lähikaupasta ostoskoriin tarttui Saimaan ohella toinenkin jouluolut. En jaksa enää kiukutella olutetikettien nimien kielioppikuvioista, oikeastaan Saimaakin kirjoitti oluensa muodossa Joulu olutta, kun jätti tavuviivan pois. Kun etikettiä tarkkaan katsoo, niin kissalogon alla lukee Henrik 1912 Mattsson. Olisiko tämä nyt sitten tehty Lahden megagiganttipanimon keskelle pykätyssä Mattssonin proletaariromanttisessa käsityöläisverstaassa? Odotukset oluen laadusta kohosivat välittömästi. Vai onko Hartwallin kaikissa oluissa sama Mattssonin nimi? Ilmeisesti sinkkuhumalakamaa, koska humalaksi ilmoitettu yksikössä Hallertau Hersbrücker, EBU-lukema tosin vaatimaton 20. Tämä on Saimaan olutta tummempi, nyt ollaan mahongin tummemmassa päässä. Tuoksussa on jotain viljaista, kuin jauhopussia nuuhkaisisi. Maku on talkkunaisen maltainen, ei paahteisuutta, ei karamellia, ei hedelmää. Saimaan karamellisen oluen jälkeen tuntuu virkistävältä viljainen kuivuus, mutta maku on kuitenkin hyvin vieno. Nahkea pahvisuus hallitsee kokonaisuutta, varsinkin nielaisun jälkeen suuhun jää ikävä vivahde. Se etäisesti muistuttaa joskus nuorempana aamuöisin kokemaani vatsahappoista suuhun purskahtanutta jälkiseurausta. Ei siis mikään miellyttävä olut. Ostopaikka Helsinki, Vallilan S-Market.
2 kommenttia:
Jos Hallertau Hersbrücker olisi mainittu monikossa, olisiko olut silti ollut sinkkuhumaloitu? Kielioppikuvioista puhuttaessa...
Et ymmärrä kyllä kunnon kusesta mitään. Lämmöllä:AMMA
Lähetä kommentti