Little Big Manin tv-esitys joskus 1970-luvun lopulla teki suuren vaikutuksen. Näin sen myös RUK:n elokuvakerhossa talvella 1981-82. Elokuva iskeytyi muistiin niin hyvin, että seuraava katselu olikin vasta nyt. Leffa starttaa lähes dokumentaarisella tavalla, mutta satiiri tunkee esiin vähitellen. Se muuttuu sitten jopa grotestiksi. Nopea rytmi, ei juuri hengähdystaukoja 139 minuutin kestossa. Vuonna 1970 valmistunut elokuva murskasi villin lännen sankarimyytit niin perusteellisesti, että koko western-genre käytännössä hiipui kokonaan. Tai ainakin muuttui revisionistiseksi. Komedialliset ainekst nivoutuvat harvinaisen hyvin traagisuuteen. Emotionaalinen kohokohta on varmaan Washita-joen verilöyly Oklahomassa. Ajelin viime syksynä seudulla, mutta itse joelle en poikennut. Kenraali Custer koki kohtalonsa Little Bighornissa, josta ehkä elokuva on nimensä vääntänyt. 2014 kiertelin Montanaa ja ajoin Little Bighornin ohi pysähtymättä. En nähnyt Custerin Last Standia, mutta myöhemmin samana päivänä sentään join Billingsissä Custerin Last Stoutin. Pohjalla on itselleni tuntematon Thomas Bergerin pikareskiromaani, josta Calder Willingham on sovittanut käsikirjoituksen upeasti. Päähenkilö Jack Crabbilla on historiallisia taustoja, mutta fiktio hän kuitenkin on. Elokuva viittaa tietysti myös Vietnamin sotaan ja My Lain verilöylyyn, mutta oikein hyvin Pennin teos on kestänyt aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti