Kun Bruce Springsteen julkaisi kesällä läjän albumeita arkistostaan, niin useimmat fanit kiinnittivät heti huomion siihen, että mukana ei ollut Electric Nebraskaa. Vielä kesäkuussa Springsteen väitti toimittajalle ettei sellaista olekaan. Seuraavana päivänä hän kuitenkin viestitti, että löytyihän se Electric Nebraska sittenkin. Nyt se sitten jo julkaistaan, ajoitettuna samaan aikaan, kun elokuvaversio Warren Zanesin Nebraska-kirjasta tulee ensi-iltaan. Paketissa on neljä cd:tä ja yksi blu-ray -levy. Ensin Nebraska Outtakes, sitten itse Electric Nebraska, seuraavana konserttilevy, jossa Springsteen esittää Nebraska-levyn livenä tänä vuonna teatterissa ilman yleisöä, ja melkein ilman muita soittajia. Samasta konsertista siis myös blu-ray. Lopuksi vielä remasteroitu versio alkuperäisestä Nebraskasta.
Springsteen siis teki kotonaan akustisen demokasetin talvella 1981-82, joka julkaistiin "sellaisenaan" seuraavana syyskuuna Nebraska-nimisenä. Ei kuitenkaan kokonaan, demoista jäi joitakin kappaleita pois ja ne siis muodostavat osan Nebraska Outtakes -levystä. Demokasetin luonnin ja sen julkaisun välillä tapahtui paljon. Springsteen yritti tehdä suurella bändillä studiossa demon kappaleista julkaistavaa materiaalia. Hän myös äänitti soolona uusia kappaleita studiossa. Outtakes-levyllä on alkuperäiseltä demolta karsittuja biisejä sekä myös näitä studiossa akustisesti äänitettyjä teoksia.
Ensimmäisenä on alkuperäinen versio Born in the USA:sta, joka julkaistiin 1998 Tracks-kokoelmassa. Sitä pidettiin 1982 välittömästi niin vahvana kappaleena, että sen ympärille rakennettaisiin kokonainen levy, joka tunnetuin seurauksin ilmestyi 1984. Mutta Nebraska-levyltä se siis jäi pois. Tässä kontekstissa kuunneltuna se tuntuu entistäkin vaikuttavammalta. Alkuperäisen version "buddy" muuttui 1984 julkaisussa "brotheriksi". Toisena on Losin' Kind, hidas elokuvallinen balladi, muistuttaa hieman Highway Patrolmania. Nyt julkaistu versio on studiossa äänitetty. Suhteellisen valmiilta vaikuttaa, mutta Springsteen ja Landau pudottivat sen levyltä pois. Kolmas kappale on hengästyttävän nopea akustinen demoversio Downbound Trainista, Open All Night -tyyliin. Tämäkin kappale lopulta päätyi täysin erilaisena versiona Born in the USA -levylle ja jäi Nebraskalta pois.
Child Bride on Working on the Highwayn esiversio, tämäkin rikollisuuteen ajautumista kuvaava elokuvallinen hidas balladi, sävellys muistuttaa Highway Patrolmania. Olisi voinut olla Nebraskalla temaattisesti, mutta karsiutui kuitenkin. Melkoinen yllätys on Pink Cadillacin demoversio. Tämähän oli iso hitti Natalie Colen levyttämänä 1984 ja E Streetin rockabilly-versio julkaistiin singlen B-puolena. Demo on hidas, humoristinen, mystinen ja vähän hyytäväkin, himmeä rockabilly-rytmi ehkä on aistittavissa taustalla. The Big Payback on nopea akustinen rockabilly, joka julkaistiin Open All Night -singlen B-puolena.
Kolme akustista studiokappaletta päättää Outtakes-levyn. Ensimmäisenä Working on the Highway, joka myös päätyi bändiversiona Born in the USA -levylle. Akustinenkin on nopea huuliharppuvetoinen rockabilly, sanoitus vähän pitempi kuin myöhemmin julkaistussa versiossa. On the Prowl on hyvinkin Nebraska-tyylinen neuroottinen saalistusballadi, jossa Springsteenin laulu kuuluu hieman epäselvästi. Saattoi karsiutua sen takia. Gun In Every Home on tavanomaisempi alavireinen balladi, mutta vaikuttaa suhteellisen valmiilta. Ehkä ei temaattisesti sopinut Nebraskalle. Ja tietysti nämä myöhemmät äänitteet karsiutuivat myös sen takia, että tehtiin radikaali päätös julkaista Springsteenin farkkujen taskussa viikkoja kulkenut demokasetti sellaisenaan.
Electric Nebraska on 40 vuoden aikana saanut legendaarisen maineen. On kuviteltu, että Nebraskan kappaleet kuulostaisivat samalta kuin kaksi vuotta myöhemmin julkaistu stadionrock-albumi Born in the USA. Nyt sitten nähdään, että näin ei todellakaan asia ole. Electric Nebraskaksi nimetty tämän julkaisun kakkoslevy sisältää vain kahdeksan kappaletta. Mukana on Born in the USA ja Downbound Train, joten Electric sisältää vain kuusi alkuperäisen Nebraskan laulua. Puuttumaan jäävät Highway Patrolman, State Trooper ja Used Cars. Mutta kuudesta siis on isolla bändillä soitetut äänitteet. Seitsemän biisiä on äänitetty samana päivänä, 27.4.1982, vain Downbound Train myöhemmin 3.5.1982. Useat kappaleet on purkitettu kompaktilla Hurriganes-tyylisellä rock-triolla, Springsteen itse laulussa ja kitarassa, Weinberg rummuissa ja Tallent bassossa. Tällainen kombo on käsittääkseni lähes ainutlaatuinen tapaus Springsteenin uralla.
Nimikappale Nebraska aloittaa pelin. Versio on hitaampi ja jotenkin teennäisempi, rumpu ja koskettimet tulevat hyvin hillitysti mukaan, mikään rock-versio tämä ei ole. Atlantic Cityn sovitus on massiivisempi, muistuttaa julkaistuja konserttiversioita, mutta varsinkin rumpukomppi on vielä raskaampi. Huuliharppu hallitsee biisiä alkuperäisen demon tapaan. Mansion on the Hillistä on lempeä versio, hyvin samanlainen kuin demolla. Koskettimet hieman laajentavat kuvaa, mutta ei varsinaista lisäarvoa. Johnny 99 on sitten jotain aivan muuta. Tämä on ehkä sellaista kuin fanit ovat kuvitelleet Electric Nebraskan sisältävän. Myös Johnny 99:sta on julkaistu konserttiversioita, mutta tämä ei niitä muistuta. Punk-asenteella esitettyä nopeaa rockabillyä, The Clash tulee mieleen. Raikas meno kontrastoituu mielenkiintoisesti erittäin synkkään tekstiin. Tällainen olisi hyvinkin ansainnut julkaisunsa, mutta kyllä Johnny 99 -demon vaikuttavuus olisi silti heikentynyt.
Downbound Trainin varhainen bändiversio on vielä hervottomampi kuin Johnny 99. Maaninen ja levoton nopea punk-pläjäys, käytännössä ainutlaatuinen suoritus Springsteenin uralla. Ja silti tämä upea kappale toimii kuitenkin parhaiten hitaana powerballadina niin kuin se sitten 1984 julkaistiin. Open All Night on rock-triolla soitettuna täyteläisempi rockabilly kuin alkuperäinen julkaistu versio. Mutta eipä heikko ole sekään. Born in the USA:sta on nyt sitten ennen julkaisematon Hurriganes-versio. Tiukka ja kompakti rock-biisi, hyvin erilainen kuin täydellä E Street Bandilla tuutattu oopperamainen mahtiteos. Toimii erittäin hyvin. Reason to Believe päättää levyn, tämäkin kantrahtava sovitus on suhteellisen samanlainen kuin julkaistu live-versio. Huuliharppu ja rummut esillä, mutta ei taaskaan varsinaista lisäarvoa originaaliin verrattuna.
Nyt sitten voidaan todeta, että Springsteenin ja Landaun päätös julkaista Nebraska alkuperäisinä demoina oli aivan oikea. Bändiversioissa ja raakatuissa biiseissä on paljon arvokkaita piirteitä, mutta ne olisivat heikentäneet tai jopa tuhonneet demon hypnoottiset ja jopa maagiset tehot. Mutta yhtä arvokasta on nyt tuoda nämä tausta-aineistot yleiseen tietoon. Ne täydentävät Springsteenin tuotannon kokonaiskuvaa oikeastaan yllättävänkin paljon.
Nebraska-paketin kolmas levy koostuu liveäänityksestä New Jerseyn Red Bankin Count Basie Theatressa keväällä 2025. Ei yleisöä, Springsteen käytännössä soolona, mutta Charlie Giordano ja Larry Campbell kuitenkin tukena joissakin instrumenteissa. Springsteen soittaa Nebraskan biisit alusta loppuun. Sovitukset hyvin samanlaisia. Eniten on muuttunut Springsteenin ääni, siinä on iän tuomaa patinaa ja aksenttikin on ehkä muuttunut jonnekin Oklahoman suuntaan. Mielenkiintoinen dokumentti, joka täydentää hyvin pakettia. Konsertista on mukana myös blu-ray -levy, mutta en omista blu-ray -soitinta, joten sen lisäarvo jää todentamatta. Paketin päättää remasteroitu versio alkuperäisestä Nebraska-levystä. Se vahvistaa jälleen kerran mielikuvan, että kaikki osui kohdalleen noissa kotidemoissa.
