True Detective -tv-sarjasta tutun Pizzolatton debyyttiromaani vuodelta 2010. Todella tiukka noir-aloitus New Orleansin savuisista baareista 1987. Päähenkilön nimi Roy Cady, viittauksia siis sekä High Sierran Roy Earleen että Cape Fearin Max Cadyyn. Cadyn oikea isä on nimeltään Robicheaux, eli Pizzolatto nyökkää suoraan James Lee Burkelle, muutenkin kuin tapahtumapaikkojen valinnan suhteen. Pizzolatto on esikuvansa lukenut tarkkaan, todella mahtavan lakoninen fatalistinen tyyli. Välissä runollista miljöökuvausta Meksikonlahden rannoilta mm. Lake Charlesista. Kun roadmovie-hengessä päästään Texasin puolelle Galvestoniin, rytmi hieman sakkaa. Sivuhenkilöt ovat hieman ohuita stereotyyppejä ja asetelmassa on staattista näytelmällisyyttäkin. Pizzolatto saa kuitenkin vielä uuden vaihteen päälle ja sivulta 155 on lainattava kokonainen kappale: "You're born and forty years later you hobble out a bar, startled by your own aches. Nobody knows you. You steer down lightless highways, and you invent a destination because movement is key. So you head toward the last thing you have left to lose, with no real idea what you're going to do with it."
Pastissihan tämä on, mutta äärimmäisen taitava. Dennis Lehane vertaa tätä romaania kaikkein suurimpiin benchmarkeihin, Goodisin Down Thereen, Ellroyn Black Dahliaan ja Tourneurin Out of the Pastiin. Se on ehkä vähän liioittelua, Pizzolattolla on lievää taipumusta rappioromantiikan liu'uttamisessa sentimentaalisuuden puolelle. Cainilaisia twistejäkään Pizzolatto ei kaihda ja juoni ei ole erityisen uskottava. Vuoteen 2008 sijoitettu toinen aikajakso ei tuo tarpeeksi lisäarvoa ja sen sivujuoni lässäyttää hieman lopetusta. Äärimmäisen intensiivinen lukukokemus, suurimman osan aikaa lukija lähinnä haukkoo henkeä. Ja erittäin nautittavaa, tuntuu hieman harmittavalta, että Pizzolatto ei ilmeisesti ole ehtinyt muita romaaneja kirjoittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti