Viime viikolla en ehtinyt vastata kuriirifirman soittoon ja Olvin olutlähetys meni sivu suun. Firma aikoi palata asiaan seuraavana päivänä, mutta runsaan viikon aikana ei uutta yhteydenottoa ole kuulunut. Laitilan lähetyksen onnekkaasti sain napattua eilen kiinni ollessani sopivasti lomailemassa. Viime kevään tapaan mukana oli pääosin alkoholittomia tuotteita, pari uutuuttakin. Vastoin kuin viimeksi, pidättäydyn nyt kirjoittamasta niistä. Monet näyttävät arvioivan näitä juomia kriteereillä, joita en ymmärrä. Eikä ne ole kiinnostaviakaan, joten ei kannata käyttää aikaa siihen. Mukana paketissa oli pari oluttakin, joista Kekri on ennestään tuttu. Jäljelle jää sitten ainoa uutuusolut, joka on tämän syksyn perinteinen Hyvä Tuomas -olut. Viime vuoden tunnustuksen saaneet Mariaana Nelimarkka ja Jussi Rokka ovat ideoineet Laitilan kanssa altbierin.
Düsseldorfilainen perinneolut siis, pintahiivakäyminen, mutta pitkä kylmävarastointi. 5,0 %, vehnämallastakin mukana. Oikeaoppisesti mahonginruskeaa, tuoksussa talkkunaa ja leipää. Maku on melko ohut, mutta leipä tuntuu, miksei pähkinäisyyskin. Leipäisyys ei onneksi makeaa, tämä on varsin kuivaa, jopa jälkimaun katkeruutta myöten. Vähän tukkoinen kuitenkin, ei aukea pehmeään kuohkeaan täyteläisyyteen niin kuin parhaat altit. Klassisissa yksilöissä on tätä vähemmän alkoholia, mutta silti ne maistuvat paljon täyteläisemmiltä. Se on ehkä pahin puute oluessa, joka on sinänsä arvostettava suositus mitä ilmeisemmin hankalassa tyylissä.
1 kommentti:
Noniin, Hyvät Tuomaat ovat Valtakuntamme kaljaskenen terävin kärki, perskärpäsparven kerma, jota tästäkin tekeleestä saamme kiittää.
Lähetä kommentti