Bruce Springsteen: Letter To You

Kahden edellisen Springsteenin levyni hankinnoissa oli eeppisiä ongelmia. Pelasin nyt Letter To Youn kohdalla varman päälle ja tilattuani sen ennakkoon nettikaupasta olin täydessä valmiudessa reagoimaan Suomen Postin kaikkiin mahdollisiin täysin arvaamattomiin peliliikkeisiin. Levy sitten saapuikin ilman ongelmia päivää ennen virallista julkaisupäivää. Lähes vanhoja musiikkiharrastuspäiviä muistuttavalla jännityksellä sujautin levyn soittimeen. Mutta vanha Yamahani ei ruvennut sitä toistamaan. Joidenkin vanhojen cd-levyjeni kanssa on ollut samanlaisia ongelmia, mutta viime vuosina hankkimani harvat uudet levyt ovat toimineet poikkeuksetta. Onko levy viallinen vai soitin tullut tiensä päähän? Päätin testata levyn kuntoa jonkun tutun cd-soittimella. Samalla soittelin lohdutukseksi vanhaa Springsteen-tuotantoa ja kokeilin väliin uuden levyn toimivuutta. Ei toiminut. Mutta sitten seuraavana päivänä, eli tänään, pienten yskäisyjen jälkeen käynnistyi. En ole sittemmin uskaltanut lopettaa levyn repeat-soittoa.

 

Ei ole tietysti mikään sattuma, että Bruce Springsteen julkaisee uuden levyn aivan USA:n presidentinvaalien alla. Vaikka levy ei ennakkotietojen mukaan erityisen poliittinen olekaan, niin Springsteen julisti muuttavansa Australiaan, jos Trump voittaa uudestaan. Ei ehkä aivan tosissaan muotoiltu lausunto, mutta ymmärrän tunteen. Oregonissa 2018 ei ollut aivan niin hauskaa kuin aiemmin. Niinpä kymmenien Atlantin ylitysten jälkeen käänsin suuntani viime syksynä Australiaan. Toinen Australian reissu oli jo varattuna ensi kuulle. 

High Hopes -levyn aikoihin 2014 Springsteenin paras vire tuntui jo kadonneen. Pari vuotta myöhemmin mies julkisti elämäkerrassaan pitkään jatkuneen masennuksensa. Viime vuonna kuitenkin pakottomasti rullaava genre-levy Western Stars osoitti luomiskyvyn palautuneen. Silloin oli jo tiedossa uusi E Street Band -puriste, joka on nyt sitten tässä käsissä. Springsteen oli varsinkin uransa alkuaikoina tunnettu vuosikausia kestävistä studiohinkkauksista. Arkistot ovat edelleen täynnä julkaisematonta materiaalia. Toisaalta mies on kyennyt nopeaankin inspiraation hyödyntämiseen Nebraskan ajoista asti. Letter To Youn materiaali on kirjoitettu nopeasti ja levytetty neljässä päivässä livenä viime marraskuussa. Korona ei siten näy levyllä ja kansikuvat ovat viime lumilla otettuja. Ennakkotiedoissa mainittu kolmen 1970-luvun alussa kirjoitetun kappaleen sisällyttäminen toi ikävästi mieleen High Hopesin keräilymateriaalin ja ensimmäisenä "singlenä" ulos pukattu taskulämmin keskitempoinen nimikappale ei vielä kohottanut odotuksia pilviin.

Akustinen balladi One Minute You're Here avaa pelin ja se tuntuu suoralta jatkolta Western Starsille. Tekstissä "edge of town' ja "train comin' down" vie ajatukset miehen halcyon-päiviin ja kertosäkeen baby baby baby kuulostaa suoraan varastetulta jostain klassikkobiisistä, jota en saa mieleeni. Mutta tämä on todella hieno balladi, ei mitään falskia. Jopa Springsteenin mittapuulla poikkeuksellisen intensiivinen ote. Letter To Youn siis kuuntelin netistä pari kertaa etukäteen. Nyt keskittyneessä seurannassa rummut iskee todella lujaa ja sävellys toimii hienosti. Hidas ja raskas, mutta painavuutta on positiivisessa mielessä. Välillä Springsteen laulaa korkealta ja bändiltä leppoisaa voimasoittoa.

Burnin' Trainissä edelleen massiivinen sointi, synkkää ja nopeampaa iskevää menoa. Apokalyptiset upeat sanat kuin jostain satanistisesta hevistä. Sävellys tuntuu tökkivältä, mutta se on ehkä tarkoituksellisesti tyly. Tämä kappale vaatii sulattelua. Sitten vuoroon ensimmäinen levyn kolmesta 1972 kirjoitetusta kappaleesta, Janey Needs a Shooter. Tätä kappalettahan Springsteen sovitteli useammalle myöhemmälle albumille ainakin Born in the USAan asti, mutta koskaan se ei mahtunut mukaan. Olen varmaan kuullut aiemmin ainakin yhden bootleg-version. Nyt siis uudelleen levytetty, koskettimet vahvasti korostettuina. Monisanainen perverssihkö lyriikka esittelee Janeyta ahdistelemassa melkoisen ammattilaisjoukkueen: gynekologi, pappi, poliisi. Laulun kertoja on Janeyn pelastajan roolissa shooterina, tämä on tyypillinen The Wild, The Innocent and The E Street Shufflen ajankohdan novelliteos. Ison bändin sovitus tuntuu nyt vetelältä, lähes seitsemän minuutin kesto tuntuu paisutellulta ja pitkitetyltä. Ei huono suoritus, mutta ehkä Janey olisi pitänyt jättää vaihtopenkille tälläkin kertaa.  

Walter Hillin leffasta lainatulla nimellä Last Man Standing muistelee Springsteenin ensimmäistä bändiä Castilesia, jonka jäsenistä Bruce on nyt viimeisenä elossa George Theissin kuoltua kaksi vuotta sitten. Muistuttaa jonkin verran Springsteenin aikaisempia muistolauluja mm. Danny Federicille. Mutta poikkeuksellisen terhakka sävellys ja Weinbergin rummut hienosti esillä. Tekstissä "one last beer" ja muutenkin todella onnistunut kokonaisuus. Kosketinintro avaa The Power of Prayerin, joka on albumin ensimmäinen selvä mestariteos.  Rummut ja kitarat tulevat rymisten sisään ja soulahtavasti rullataan vaivattomasti. Positiiviset valoisat sanat, soolot toimivat, puhaltimia kuohkeasti, upeaa. Tekstivihkoon on kirjoitettu hämmentävästi Benny King, kun kyseessä tietysti Driftersin Ben E. King. Vaikeaa tietysti kuulla, mutta kyllä Brucekin tuntuu ääntävän nimen Ben E:llä.  

House Of A Thousand Guitarsissa on taas kaunis Bittan-aloitus. Mid-tempo rocker, mutta ei rullaa parhaalla tavalla. Nostalgiaa pursuu ja soundi on makeaa. Samaa tyylisuuntaa kuin The Rising -levyn Mary’s Place. Ehkä liian imelää, Springsteen on siihen ajoittain sortunut myöhäisuralla. Parempaa stuffia seuraavaksi Rainmakerissä. Uhkaavaa noir-tunnelmaa, Seeds-kaikuja 1980-luvun puolivälistä. Hitaasti kehittyvä raskas biisi iskee tutunomaisella sykkeellä tuhon jälkiä tutkivassa tilintarkastuksessa. Rainmaker on tietysti Trump. Teksti on punnittua tavaraa, mutta kokonaisuus on vähän väkinäinen, Burnin' Trainin tapaan.  

If I Was a Priest on mielestäni tunnettu joskus nimellä If I Were a Priest. Niin Springsteen tuntuu nytkin fraasin laulavan. Tämäkin siis vuodelta 1972. Kantrahtava sovitus, teksti puhdasta Bob Dylania. Muistuttaa aavistuksen 10 vuotta myöhemmin kirjoitettua This Hard Landia. Mutta tämähän on aivan mahtava kappale, vaikea ymmärtää miksi ei ole aiemmin julkaistu. Western-metaforia, hieno huuliharppusoolokin. Omalaatuinen väliosa, lajityyppi ikään kuin vaihtuu, muutenkin lievää epäyhtenäisyyttä. Tässä pitkä kesto ei haittaa, päinvastoin. 

Ghosts on levyn ehdoton kohokohta. Tiukkaa rockia in your face -asenteella, iskee ja rullaa. Upea sävellys, klassikon aineksia ilman muuta. Kitarassa todennäköisesti Lofgren päästetty lopulta näyttämään osaamistaan. Teksti omistettu tietysti manan majoille siirtyneille veljille ja siskoille, mutta eihän kuolema mikään loppu ole, myös aaveet rokkaavat. Tämä biisi olisi livenä taatusti pelkkää murhaa, jos joskus konsertteja vielä järjestetään tällä puolen suurta esirippua. 

Kolmas vuoden 1972 arkistonosto on Song For Orphans, hienosti rullaava huuliharppuvoittoinen midtempobiisi, taas vähän This Hard Landin mieleen tuoden. Tätäkään en ollut ennen kuullut.  Melkein yhtä hieno kuin Priest. Paljon sanoja, mutta soljuvat vaivattomasti. Orvot tosin mainitaan pitkässä tekstissä vain kerran. Cheerleader tramps, kids with big amps, high society vamps, ex-heavyweight champs, haha. Levyn päättää kantrihardrock-tyylisesti soiva I'll See You In My Dreams, ehkä hieman Lucky Town -levyn fiilistä. Upea spectoriaaninen äänivalli tässäkin. Myös vuoden 1987 Tougher Than The Rest -biisi tuli mieleen. Simppeli, kaunis ja tyylikäs päätös. 

71 vuotta siis mittarissa Bruce Springsteenillä ja aikalaiset lakoavat ympäriltä. Katse kääntyy taaksepäin, koska nykyajassa ei paljoa ilon aiheita ole, mutta periksi ei anneta. Varsin ainutlaatuinen teos uran tässä vaiheessa on kyseessä. Eri levyjä on vaikea verrata, tykkäsin kovasti viime vuoden Western Starsistakin, mutta kyllä tämä on Magicin jälkeen täysipainoisin suoritus. En ole tietenkään levyä kuunnellut vielä monta kertaa, mutta harvemmin mielipide on kovin paljoa muuttunut. Jatko on tietysti koronausvan peitossa, varsinkin konserttien suhteen, mutta paljon tarkentuu jo runsaan viikon päästä presidentinvaalien jälkeen. Ei ole vaikea arvata, että vaalin tulos tulee heijastumaan Springsteenin jatkotuotannossa. Sillä eihän tämä tähän voi vielä loppua.