Olutliiton kotiolutkilpailu 2020

Koronan takia jokavuotinen Olutliiton kotiolutkilpailu siirtyi keväältä syksylle. Lähes samoissa tiloissa Pasilassa kokoonnuttiin kuin viime vuonnakin, mutta nyt isommalla porukalla asetuimme väljemmin Finnmap Infra -firman varsinaisen toimiston puolelle. Kiinnostavaa oli, että henkilöstöllä näytti olevan yhden hengen ovellisia huoneita. Itse en ole moisessa toimistossa työskennellyt lähemmäs 20 vuoteen. Oluiden määrä oli taas noussut, liki 200, ehkä tarkka toteutunut luku lähempänä 180 yksilöä. Tuomareita oli luvassa johtaja André Brunnsberg mukaan lukien 16, mutta odotetusti korona (?) aiheutti viime hetken peruutuksia. Heidän joukossaan vakiotuomariparini Mariaana Nelimarkka. 12 tuomaria kuitenkin asettui valmiuteen ja pullot alkoivat poksahdella auki klo 10 lauantaipäivänä. Joukossa tuttuja naamoja, mutta myös itselle tuntemattomampia hahmoja, ehkä Olutliiton aktiivitoimijoita. Asetuin nyt pisteyttämään Jouni Tuopillinen Koskisen kanssa tämän vuoten satoa. 

Lagereilla aloitus, pale aleja sitten valtaosa, lopuksi paljon stouteja ja nipullinen soureja. Belgisarjasta meille taisi osua vain yksi belgi, vehnistä ei yhtään. Ehdimme käydä läpi 32 olutta, tyylikirjo sarjojen sisällä runsasta, lagereihin oli laskettu myös kölsch ja altbier, joita molempia oli useita yksilöitä. Kaupallinen valtatyyli NEIPA ei näkynyt korostetusti, taisi jopa bittereitä olla useampia. Taso tietysti vaihteli, mutta aivan juomakelvotonta ei osunut kohdalle. Huonoimmat pisteet saivat sellaiset oluet, jotka olivat aivan erilaisia kuin ilmoitettu tyyli. Kotioluen tekijöiden kannattaakin katsoa tarkasti, minkä tyyliseksi oluen nimeää. Joukossa oli sitten todella hyviäkin oluita, joiden tasoisia on vaikea löytää kaupallisesta tarjonnasta.  

Fafa'sista tilattu lounas katkaisi session iltapäivällä ja lopuksi oli vielä sarjojen finaalit. Itse osallistuin lagereiden ja stoutien finaaleihin. Kuudesta lagerista ja seitsemästä stoutista piti valita järjestyksessä kolme parasta kummassakin sarjassa. Aikaa ei ollut paljon, vaikea tehtävä, selvästikin kaikki finalistit olivat erinomaisia. Belgi- ja vehnäfinaalien ohimeno ei harmittanut, mutta pale alejen finaali olisi ollut kiinnostava. Tosin ehkä parempi näin. itselläni on selviä tyylisuosikkeja pale alejen sisällä, joten omat valintani olisivat voineet osua joihinkin tiettyihin alatyyleihin. Sour-finaaliin olisin päässyt mukaan, mutta sen skippasin. Vuoden kotipanijaksi valikoituu yleensä useammassa sarjassa menestynyt maestro ja sellainen löytyi tällakin kertaa, vaikka tasaista oli. Täysi työpäivä siinä taas meni ja vähän ekstraakin, homma saatiin pakettiin klo 20 kymmenen tunnin aherruksen jälkeen.