Näin joskus 80-luvulla Ermanno Olmin läpimurtoleffan Puukenkäpuu vuodelta 1978 enkä tykännyt yhtään. Pahimman laatuista sosiaalipornoa Italian kurjalta maaseudulta. Sitten kohdalle osui miehen varhaisohjaus 60-luvun alusta, Il posto/Paikka nuorelle miehelle. Sitä pidin puolestaan ehdottomana mestariteoksena, upea koominen päivitys neorealismin perinteestä. Siihen on tainnut Olmin tuotantoon tutustuminen jäädäkin, olen saattanut nähdä toisen varhaistyön I fidanzati, mutta en ole varma. Nyt Reginassa pyörii Olmi-sarja ja pääsin paikalle tähän teokseen vuodelta 1968. Suomenkielinen nimi Tietty päivä, Eastmancolor-kopiosta oli värit haalistuneet ja melko kuluneita kelat oli muutenkin. Jonkinlainen arkinen satiiri, taas täysin erityyppinen leffa kuin aiemmat näkemäni Olmit. Ollaan koleassa Pohjois-Italian talvessa Milanon liepeillä. Päähenkilö on lievästi nilkkimäinen viisi-kuusikymppinen mainostoimiston johtaja, joka ajaa puolivahingossa hengiltä iäkkään tietyömiehen. Miehellä on kakkosasunto Toscanassa, parikymppinen tytär ja lempeä vaimo, jota nilviäinen pettää töissä tapaamansa nuoren naisen kanssa. Onnettomuus suistaa miehen raiteiltaan, mutta niljakkaat lakimiehet juonivat johtajan vapaaksi vastuusta. Leffan tyylissä on hieman nouvelle vague -vaikutteita, nopeaita leikkauksia ja takaumia. Ajankuva ja mainostoimiston kuvaus ovat oikein näppäriä. Ihan mukava teos, mutta vähän löysäksi satiiri kuitenkin jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti