Tim Rich: The Quality of Madness - A Life of Marcelo Bielsa

Kun luin keskikesällä kirjan Marcelo Bielsan Leeds-kaudesta, valittelin Bielsan aiempien vaiheiden jäävän hämärän peittoon. Ismo Eriksson vinkkasi, että pääkaupunkiseudun kirjastojärjestelmästä löytyy toinen Bielsasta kertova teos. Pistinkin heti varauksen Helmet-systeemiin. Pari viikkoa myöhemmin kirja saapui lähikirjastoon ja se on nyt luettu. Hieman yllätyin, kun kirjan välistä löytyi 500 Argentiinan peson seteli. Edellinen lainaaja oli ilmeisesti käyttänyt seteliä kirjanmerkkinä ja se oli unohtunut sinne. Setelin arvo on nyt noin 30 eurosenttiä, joten päivätöitä ei vielä kannata lopettaa. Tai siis nehän olen kyllä jo lopettanut. Sinänsä asiallinen kirjanmerkki, koska Bielsahan on Argentiinasta.

Tämä teos on nyt sitten todella perusteellinen. Bielsan vaiheet käydään läpi isoisästä asti ja melkein jokainen pelattu ja valmennettu ottelu analysoidaan. Kirjoittaja Richistä löytyy netistä tämmöinen luonnehdinta: "Greatest sports writer to come from Burnham on Crouch with the exception of Matt Scott, Jonathan Overend and Mr Andrew Stephens. Not bad for a little town." Ilmeisen kokenut kirjoittaja eikä tekstissä ja tyylissä kai sinänsä mitään erityistä vikaa ole. Kirjan lukeminen oli silti poikkeuksellisen hidasta ja raskasta, lopun pitkän Leeds-osuuden harppasin .yli melkein silmäilemällä. Bielsa tuli kyllä tavallaan tutuksi, mutta ehkä kokonaiskuvaa silti hämärsi yksityiskohtien valtava määrä. 

Bielsa syntyi 1955 Argentiinan toiseksi suurimmassa kaupungissa Rosariossa. Kaupungista on myöhemmin ponnistanut mm. Lionel Messi. Bielsan perhe oli varakas, isoisä oli tunnettu lakimies ja poliitikko, diktaattori Juan Perónin vastustaja. Marcelon nuorempi veli Rafael on ollut myös poliittisesti aktiivi ja joutui vaikeuksiin Galtierin sotilasjuntan aikana. Marcelon sisko María Eugenia on toiminut ministerinä. Rich arvelee, että Marcelo olisi voinut menestyä myös monella elämänalueella, mutta hänellä oli vain yksi intohimo, jalkapallo. Rosariossa on kaksi suurta jalkapallojoukkuetta Rosario Central ja Newell's Old Boys. Bielsa kannatti lapsesta asti jälkimmäistä, jonka brittijuuret näkyvät siis nykynimessäkin. Puolustajaksi päätynyt Bielsa ei ollut kovin lahjakas pelaaja, käväisi Newell'sin edustusjoukkueessa muutamassa pelissä 1976. Mutta jalkapallon polttava kiihko oli intensiivistä ja jo suhteellisen nuorella iällä Bielsa alkoi suunnata valmennuskuvioihin. Mentorina toimi Newell'sissä Jorge Griffa, joka voitti pelaajana Argentiinan paidassa 1959 Copa Américan ja 1962 Atlético Madridissa Cup-voittajien cupin. 

Heti ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan 1990 Bielsa valmensi Newell'sin Argentiinan mestariksi. Kirjan sivulla 52 on hämmentävä yksityiskohta. Cristian Domizzi -niminen pelaaja kertoo Bielsan näyttäneen heille videonauhoituksen Jari Litmasen pelaamisesta. Tämä siis 1990 tai 1991, kun Litmanen pelasi vielä Suomessa. Bielsahan on sittemmin tullut tunnetuksi valtavasta paneutumisesta, hän katsoo esimerkiksi jonkin pelaajan kaikki mahdolliset pelit ennen kuin tekee tarjouksen pelaajan hankkimisesta. Ja tietysti tämä kertoo Litmasen ainutlaatuisuudesta ja Bielsan tarkkanäköisyydestä, hän huomasi maapallon toisella laidalla kehittyvän huippulahjakkuuden. Taktisesti Rich asemoi Bielsan argentiinalaisittain Carlos Bilardon fyysisen brutalismin (siis Bielsan kohdalla lähinnä nopeuteen ja valtavaan juoksumäärään keskittyvän) ja César Luis Menottin riskejä ottavan sujuvan (fluidity) hyökkäävän tyylin puoliväliin. 

Bielsan Newell's voitti vielä toisen mestaruuden ja hävisi Copa Libertadoresin finaalin Têle Santanan Sāo Paulo FC:lle. Tämän jälkeen stressaantunut Bielsa halusi vähemmän rasittaviin duuneihin ja päätyi Meksikoon Atlas Guadalajaran urheilujohtajaksi. Hän organisoi maanlaajuisen skouttausohjelman, jollaisen hän oli jo aiemmin toteuttanut Argentiinassa. Tällä oli kauaskantoisia seurauksia. Kun Meksiko kohtasi Saksan MM-kisoissa 2006 Argentiinan, avauksessa oli kahdeksan Bielsan "löytämää" pelaajaa, mm. Jared Borgetti ja Pavel Pardo. Bielsa päätyi nopeasti valmentamaan Atlasia, mutta erosi ennen kuin joukkue saavutti suurempia voittoja. Bielsa värvättiin sitten Meksikon suurimman seuran Américan peräsimeen. Sieltä hän sai uransa ensimmäiset potkut lyhytjännitteisen johdon toimesta. Kun Bielsa 1996 lensi Englannin EM-kisoihin, hän kysyi koneessa Jorge Valdanolta "tuntuuko sinusta koskaan häviön jälkeen siltä, että haluaisit tappaa itsesi?" Bielsa siis suhtautuu jalkapalloon ilmeisen vakavasti.

1997 Vélez Sarsfieldin huligaanista presidentiksi noussut Raúl Gámez palkkasi Bielsan. Vélez ei ole Buenos Airesin suurimpia joukkueita, mutta oli juuri voittanut Libertadoresin ja lyönyt Milanin Intercontinental Cupissa Carlos Bianchin suoraviivaisella johdolla. Bielsa ei pystynyt aluksi kunnolla toimimaan jo menestystä saaneiden pelaajien kanssa, esimerkkinä superegoinen maalivahti Chilavert. Mutta toisella kaudella tuli mestaruus. Sitten 1998 Bielsa suuntasi ensi kerran Eurooppaan, Espanyoliin. Mutta Dennis Bergkampin pudottaessa Argentiinan MM-kisoista  Bielsalle tarjottiin maajoukkuetta. 

Bielsa valmensi Espanyolia muutaman pelin ja suuntasi sitten takaisin Buenos Airesiin. 1999 Copa Américassa Argentiina hävisi Kolumbialle ottelussa, jossa Martín Palermo hukkasi kolme rangaistuspotkua. Palermo ei sittemmin pelannut maajoukkueessa 10 vuoteen. Pudotuspeleissä Ronaldon ja Rivaldon Brasilia kaatoi Argentiinan. Mutta MM-karsinnoissa homma rokkasi kunnolla, Kolumbia kaatui kotonaan Batistutan ja Crespon maaleilla. Argentiiina lähti Japaniin ja Koreaan yhtenä suosikeista. Ongelmaksi muodostuivat Argentiinan talousongelmat. Kun peso irrotettiin dollarista, sen arvo putosi kuin kivi jyrkänteeltä. 2002 Bielsa ei ollut saanut palkkaa vuoteen. Kirjassa ei oikein ilmene uutta Bielsan MM-katastrofista. Huonoa tuuria ja vastustajat jo tiesivät Bielsan pelityylin. Potkuja ei kuitenkaan tullut ja Bielsan Argentiina eteni seuraavan Copa Américan finaalin pilkkutappioon. Tässä kohti muuten tarkka Rich sortuu pahaan virheeseen. Bielsa ei tietenkään yliajalla vaihtanut Carlos Téveziä Ramón Quirogaan, joka oli Perun argentiinalaissyntyinen maalivahti MM-kisoissa 1978. Vaihtomies 2004 oli Facundo Quiroga. Pientä lohtua tuli heti perään Ateenan olympialaisista, jotka Bielsan Argentiina voitti Tévezin johdolla. Vuoden 2004 lopussa Bielsa erosi.

Muutaman välivuoden jälkeen seuraava etappi oli naapurimaa Chilen maajoukkueen päävalmentajuus. Siellä Bielsa pääsi muokkaamaan joukkuetta enemmän mieleisekseen kuin suurten tähtien Argentiinan ryhmässä. Chile eteni MM-lopputurnaukseen Etelä-Afrikkaan 2010, mutta paras maalintekijä Humberto Suazo pelasi loukkaantuneena ja Euroopassa pelannut maan ykköspelaaja David Pizarro  kieltäytyi koko turnauksesta. Chile esitti näyttävää hyökkäävää peliä, jatkoon alkulohkosta, mutta sitten tappio Brasilialle. Bielsa erosi, kun liiton puheenjohtaja vaihtui. Bielsa loi hyvän pohjan, jolta Chile jatkossa voitti kaksi Copa Américaa. 

Etelä-Amerikka näytti nyt nähdyltä ja Bielsaa turhautti mantereen parhaiden pelaajien siirtyminen Eurooppaan. Niinpä Bielsa itsekin suuntasi Eurooppaan. Baskimaan kulttijoukkueessa Athletic Bilbaossa hieno ensimmäinen kausi, mutta loppuvaiheessa ryhmään iskisi uupumus. Tästä tulisi tuttu piirre Bielsan myöhemmissäkin seurajoukkueissa. Bielsa ei harrastanut kierrätystä pelaajissa, jotka kertakaikkiaan väsyivät rankkaan treenaamiseen ja kuluttavaan pelitapaan. Toinen kausi oli vaisumpi ja sopimusta ei jatkettu. Sitten Bielsa päätyi Olympique Marseilleen. Tuloksena neljäs sija, mutta Bielsan kulttimaine jatkoi kasvamistaan. Bielsan kärsimättömyys alkoi tässä vaiheessa näkyä selvemmin ja Marseillesta hän lähti sopimusriitojen takia. 

Vapaavuoden jälkeen erittäin lupaava pesti Laziossa. Sieltä Bielsa lähti jo kahden päivän päästä, kun hänen mielestään joukkueen johto petti lupaukset pelaajahankinnoista. Seuraavaksi Bielsa valmensi Pohjois-Ranskassa Lilleä neljän kuukauden ajan. Bielsan entinen avustaja oli kuolemansairaana Chilessä ja Bielsa kertoi matkustavansa katsomaan tätä viimeisen kerran. Se ei miellyttänyt seurajohtoa ja tiet erosivat. Tätä taustaa vasten on hämmästyttävää, että Bielsa kesti Leeds Unitedissa lähes neljä vuotta. Se on Bielsan pisin ura seurajoukkueessa. Jokin kaupungissa, seurassa ja miehessä klikkasi yhteen. Bielsahan on edelleen Leedsissä käytännössä jumalan asemassa. Richin kirja uppoutuu Leeds-vaiheisiin perusteellisesti alkukauteen 2020-21 asti, kirja julkaistiin vuoden 2020 lopulla. Hayn kirjan lukeneelle tästä osasta ei ehkä uutta irtoakaan. Ja kuten sanottu, en kunnolla jaksanut loppua kahlatakaan. Äärimmäisen kiinnostava kirja poikkeushenkilöstä, mutta todellakin puuduttava lukukokemus. Nimi The Quality of Madness on erityisen hieno, vaikka Rich ei El Locoa hulluna pidäkään.