Craft Beer Helsinki Wanha Satama 2025, 2. päivä

Juovassa istuessa tuntui hieman rasittavalta lähteä Wanhan Sataman toiseen festivaalipäivään. Tuntui, että homma oli jo nähty ja hyytävää tuulta puskeva sääkään ei fiilistä kohottanut. Riuhtaisin kuitenkin itseni liikkeelle ja tilannetta helpotti Pitkänsillan spårasulku. Juovan edestä sekä 6T että 7T syöttivät ihmisiä nonstoppina Nokalle. Onneksi päätin  näin, koska festivaalipaikalla oli nyt pääosin uusia tuttuja edellispäivään verrattuna. Mukavaa jutustelua siis riitti ja toki ohessa tuli vähän oluttakin juotua.

Maistoin aluksi Lohjan UG:n barleywinea Round The Clock, 9,0 %. Keitetty kuulemma 900 minuuttia eli 15 tuntia. Erittäin kuiva, silti täyteläinen. Tykkään kyllä. Heti perään toinen barleywine, Nurmijärven Rajamäen Do Goodilta Barleywine 2025, 10,5 %. Pehmeä, hedelmäinen. Kuohkea, vähän katkeroakin. Ehkä vähän monimuotoisempi kuin UG:n tuote.

Sitten siirtyminen taaemman tilan tiskeille. Nancystä Hoppy Road Mad Shadow Triple IPA, 10,0 %. Raikas tuoksu, parfyyminen. Täyteläinen maku, mutta liian makea. Ei katkeroa, ei oikein säväyttänyt. Espoosta Tired Uncle Ossi. Alaotsikko lienee Uncle of Darkness, vaikka myös Prince of Darkness -otsikko näkyi. Joka tapauksessa siis kunnianosoitus Black Sabbathin solistille John "Ozzy" Osbournelle. Imperial stout, 12,0 %, kypsytystä vaahterassa ja rommissa, lievää makeutta, täyteläinen, puhdas. Paahdetta, suklaata, ei liian makea.

Fat Lizard Heller Bock, 7,4 %, Mount Hood -humalaa.  Kirkas, kuparin väriä. Maltainen ja täyteläinen. Kuiva, mutta vähän karkea, voisi olla pehmeämpi. Vähän katkeruuttakin löytyy. Lopuksi Wasa Brewingin Dark Heart BA Woodsmoke, 8,6 %, 65 IBU, imperial stout. Kyrön tynnyrissä 11 kuukautta kypsynyt. Pehmeää, tammea, mallasta, hyvä juotavuus, oikein näppärää. Tähän oli hyvä päättää tapahtuma.

Brujos Thou 2025

Onnekkaasti sain pohjat Ismo Erikssonin ja Juha Heinäsen Brujos-tölkistä. Tämä on juuri se, joka ei ollut eilen Pienen setissä. West coast TIPA, 10,2 %, Southern Cross, Chinook, Citra, Simcoe, Mosaic. Lievää utua. Herukkainen tuoksu, pehmeää hedelmäisyyttä, täyteläistä, yllättävän kuivaa. Katkeruuttakin saatu hyvin mukaan. Huipputavaraa, harvemmin kirkas IPA toimii näin hyvin tässä vahvuudessa. Juova, 15.3.2025,

Tuju Sontimaton Tulokas

Varustelekan kanssa tehty american lager, 4,8 %, Amarillo, Centennial, Cascade. Nimikin taattua Tuju-laatua, parhaalla mahdollisella maulla ideoitu. Suodattamaton, mutta lähes kirkas. Ruohoisuutta on, kevyttä sitrusta myös. Kuivaa, ei ihmeempää katkeruutta. Ihan ok. Ilmeisesti Brujoksen tölkkimyynti ruuhkautti Juovan tiskin. Juova, 15.3.2025.

The Veil Dirt Dirt Nap Nap

Richmondista DDH DIPA, 8,8 %, Galaxy, Citra, Mosaic, Nelson Sauvin. Sameaa on, tropiikin hedelmiä tuoksussa. Kirpeää makua, lievää mausteisuutta. Vähän tukkoinen, ei oikein aukea. Kevyet katkerot hieman piristää. Ehkä taas vähän kuljetus himmentänyt loistoa. Juova, 15.3.2025.

Craft Beer Helsinki Wanha Satama 2025, 1. päivä

 En ole koskaan vieraillut aiemmin Katajanokan Wanha Satama -rakennuksessa. Siellähän on järjestetty useampiakin oluttapahtumia, mutta aina on ollut jotain esteitä. Yleensä olen ollut tähän aikaan maaliskuuta lomamatkalla. Niinpä itse rakennus kiinnosti melkein enemmän kuin CBH:n talviversion oluet. Wanhaa Satamaa on pidetty poikkeuksellisen sopivana tilana olutfestivaalille. Pitkä ja kapeahko tila, jossa aluksi näytti olevan kaksi leveää käytävää. Jossain vaiheessa löysin kolmannenkin käytävän, jossa sijaitsi toinen puoli panimoiden tiskeistä. Kieltämättä toimiva systeemi, ei mainittavia ruuhkia tiskeillä tai vessoissa. Tosin toinen vesipiste olisi saanut olla lähempänä taaempaa olutaluetta, nyt sieltä joutui kävelemään aika pitkään lasia huuhtomaan. Liikuntaa tietysti tuli mukavasti.

Olin rennolla otteella liikkeellä. Enemmän tuli keskityttyä tuttujen kanssa jutteluun kuin oluiden maisteluun. Varsinkaan muistiinpanoja ei tullut juuri tehtyä. Oma naama alkaa olla jo ilmeisesti niin tiedossa, että muutama ennestään tuntematonkin hahmo kävi puheilla. Taisin saada muuten ensimmäisen kerran pitkästä aikaa palautetta Juomapostin olutarvioista. Olen ehtinyt jo epäilemään lukeeko niitä kukaan. Nyt toinen lukijoista siis löytyi, pitäisi tavata vielä se toinenkin. Aloitin Vanhan Porvoon Altbierilla, vaikka se jo ennestään tuttu. Syynä tietysti Hagströmin tuleva Sticke Alt. Anders Granfeltin alt on tummahkoa, 5,4 %, hyvin pähkinäinen tuoksu. Maltainen hyvä runko. 

Sitten heti toisessa oluessa iskin käteni siihen itseensä. Duggesin Supreme oli karkea ja aivan liian maltainen Citra-DIPA. En tykännyt yhtään. Salaman Dry & Bitterin kanssa tekemä black IPA It's Electric oli paljon parempi. Kuivaa ja paahteista miellyttävästi. Otaniemeen juuri muuttamassa olevan Masiksen Cemetery Skyline: Darkest Night oli hieman vaatimattomampi. Kuivaa olutta, mutta jäi yksiulotteisemmaksi, ei paahteisuutta tai katkeruutta. Harkitsin tässä Hoppy Roadia, mutta sinne oli ainakin tilapäisesti jonoa. En nykyään tahdo sietää jonottamista ollenkaan, joten siirryin muualle.

 

Oulusta NEIPAa, naïlo brume, 6,5 %, Mosaic, Amarillo, Nelson Sauvin, Taiheke. Hyvin hailakka, ei NEIPAn sameutta. Tuoksussa sitruunaa, hedelmäistä happamuutta. Maku kirpeä ja melko epämääräinen. Ei kunnollista hedelmäisyyttä. Liikaa hiilihappoa ja vaisu kokonaisvaikutelma. Kuin kehnoa limonadia. Jostain syystä en tunnu millään löytävän tältä panimolta kelvollista juotavaa. Lyypekin Sudden Deathin Infestation Affliction -niminen DIPA paransi tunnelmaa. Sameaa, mehuista, trooppista hedelmää, täyteläistä. Pysyy kuivana, mutta ei kunnolla kerää katkeruutta loppuun. Oikein hyvää.

White Dogin It Was The Yeast All Along oli samea Nelson Sauvin -TIPA, hyvin kylmää. Mehuista ja täyteläistä. On aika makeaakin, eikä katkeruutta. Mutta ihan ok. Cervisiamin DIPA Django Juice jäi illan viimeiseksi. Vaaleaa ja sameaa, hedelmäinen, makea, karamellinen. Liian makea on tämäkin, ei jälkimakua. Jossain välissä join Takatalon tiskiltä Hagströmin Rauchweizenin, hyvää oli päivää myöhemminkin. Hauskaa oli taas, vaikka ehkä oluita olisi voinut valita hieman huolellisemmin. Mutta ehkä tällä satunnaisotannalla saa paremmin läpileikkauksen tilanteesta. Tarkoitus on palata paikalle toisenakin päivänä.

Brujos-tasting

Brujos on USA:n länsirannikon viimeisimpiä hype-panimoita, kotoisin Oregonin sumumetropoli Portlandista.  Kyseessä on meksikolaistaustaisen Sam Zermeñon projekti, nimihän tarkoittaa noitia. Panimo sijaitsee Portlandin luoteislaidalla, ei siis viime vuosina suosituimmalla craft-alueella Willametten itäpuolella. Pien tarjoili tölkkioluista 15 cl annoksia rapeaan 56 euron litrahintaan. Ajattelin tsekata 3-4 olutta, mutta baarimestari tarjosi oletuksena koko setin flightia. Yleensä en lärvilautasia harrasta, mutta nyt myönnyin tarjoukseen. Lautaahan Pienessä ei tosin ole, mutta anyway. Olin siirtelemässä laseja pöytään, kun baarin laidalla istuva Tampereen Konttorin Antti Hannula kutsui pöytäänsä. Siinähän sitten tuli juteltua hieman pitempäänkin IPA-annosten äärellä.

Hieman yllättäen vain yksi sumuolut, neljä kirkkaampaa west coast -tavaraa. Ensimmäisenä Wolfenthrone, 7,3 %, 70 IBU, DDH west coast IPA, Mosaic ja eri formaatteihin pakattua Citraa. Kumppanina toinen portlandilainen Ruse Brewing. Kirkas, sitrustuoksua. Karamellia, vähän katkeroakin, mutta ei oikein IBU-lukemaan asti. Puhdasta, mutta ei mitään kovin ihmeellistä. Ei kyllä mitään viallakaan.

Setin ainoa samea yksilö on TDH Mulciber 2025, 8,0 %, NEDIPA, Citra ja Mosaic tässäkin. Tuoksussa ananasta, trooppisia hedelmiä. Mausteita, aika persoonallinen maku, joka tuntuu kuitenkin oikein miellyttävältä. Hyvin kuivaa ja yllättävän kova katkeruus. Nyt alkaa tulla hypelle katetta. Tämä nousee vuoden parhaiden listalla korkealle.

Seuraavaksi taas west coast IPA Sixes, 6,6 %, 60 IBU, Nectaron, Mosaic, Citra ja Simcoe. Zermeño on metallimusiikin suosijoita, joten nimi viittaa sielunvihollisen numerotunnukseen, tai sitten vain noihin mittaustuloksiin. Kirkas, karviaismarjaa tuoksussa. Kuiva ja pihkainen, mutta vähemmän katkera. Ehkä vähän keskinkertainen kokonaisuus. 

Session ainoa sessiovahvuinen IPA on Cuernitos, 5,0 %, DDH west coast IPA, Simcoe, Mosaic ja Citra. Citra ja Mosaic näyttävät todellakin olevan Zermeñon suosikkeja. Kirkas, maltainen, pehmeä, pyöreä, kuiva. Aika mukava, mutta tietysti ohuehko.

Istunnon päätteeksi tripla-IPA Coagula, 10.3 %, 90 IBU, TDH west coast IPA, Columbus, Citra, Simcoe, Riwaka. Huh, ensimmäinen olut ilman Mosaicia. Kollaboraattorina tässä Grains of Wrath, joka tulee naapurivaltio Washingtonista, mutta käytännössä silti Portlandin metropolialueelta Columbia-joen pohjoispuolelta. Voimakas hedelmäinen aromi. Hyvin kuohkeaa ja pehmeää. Monimuotoista hedelmäisyyttä, ei liikaa makeutta. Kuivahko kokonaisuus, oikein hyvää. Pien, 14.3.2025

Salama Mutant Illuminati

 Ari Nyfors oli saanut keskiviikkona SalamaNationin Ten Hands -taptakeoverissa näytteitä Salaman Christian Holmlundilta. Jaoimme vahvimman tripla-IPAn, 10,0 %, tölkitetty 02/2025, Vic Secret, Galaxy, Eclipse. Siis pelkästään australialaisia humalia. Paksun näköinen, samea, sitrustuoksua. Makea maku, hyvinkin karamellinen. Trooppista hedelmää, hyvin täyteläisesti ja siis makeasti. Hienoinen peräkärrykin on kytketty. Kokonaisuutena jäi kyllä nyt liian makeaksi minulle. 

Hagström Rauchweizen, julkistus

 Uuden Hagströmin julkistustilaisuus oli tällä kertaa talvisodan päättymisen vuosipäivänä Puotilassa, viime loppukesästä uusiutuneena avautuneessa Pikkulinnussa. Kokoonnuimme Ari Nyforsin ja Rik Poppiuksen kanssa myöhäiselle lounaalle tällä kertaa Puhoksen historiallisen ostarin Kirkuk-ravintolaan. Syödessämme tuli tieto, että Takatalo & Tompurin Mikko Suur-Uski joutui palaamaan Loviisan kohdalta takaisin henkilökohtaisten syiden takia. Mikolla oli mukanaan lanseeraustilaisuuden Hagström-kegit. Kegejä oli aiemmin toimitettu myös Pikkulinnun varastoon, josta ne saatiin siirrettyä Puotilan ravintolaan. Lanseeraus siis onnistuisi, mutta tietysti tilanne laski mielialaa. 

Pikkulinnussa Villellä olikin jo kaikki valmiina, kun pääsimme paikalle. Maistelimme nyt valmista olutta ensimmäisen kerran ja jännitystä oli taas kerran ilmassa. Helmikuun lopun koemaistossa tankin paineistus ei vielä ollut astiointitasolla, joten vehnäoluen hedelmäisyys ei silloin ollut vielä kohdallaan. Nyt maistettuna Takatalon tunnusomainen savuaromi oli todella voimakasta, jopa hyökkäävän päällekäypää. Tuoksuun ei paljoa muuta sopinutkaan. Maku taas oli pyöreämpi, savuisuus vetäytyy ja antaa tilaa esterisille ja hedelmäisille vivahteille. Täyteläisyyttä on tarpeeksi ja silti juotavuus erinomainen. Aika lailla täydellisesti juuri sellaista, kun lähdettiin tavoittelemaan. Hagströmin tunnusomainen peräkärry, voimakas jälkimaun katkeruus, tästä oluesta puuttuu. Se oli harkittu ratkaisu ja varmaankin oikea, aineksia maukkaaseen olueen on jo tässäkin aivan riittävästi. Katkeruutta on siis vain 20 EBUa ja alkoholia 6,0 %.

Kutsuvieraita alkoi saapua mukavaan tahtiin takatalvisesta säästä huolimatta ja kokoonnuimme Pikkulinnun takakabinettiin. Mukana oli mm. pitkän matkan vieras Timo Alanen Tampereelta ja alan moniosaajaveteraani Kari Likovuori, joka ei muistaakseni ole ennen Hagströmin julkistuksiin päässyt. Olut tuntui maistuvan ja hyvää palautetta saatiin. Vehnäoluen banaanisuuttakin useampi maistaja löysi, itse en sitä löytänyt. Savuoluen ja vehnäoluen yhdistelmä hyvällä juotavuudella tuntui osuvan erinomaisesti vuodenaikaankin, lopputalven ja alkukevään tunnelmiin. Tätä Hagströmiä on tarjolla viikonlopun aikana Craft Beer Helsinki Wanhassa Satamassa Takatalon tiskillä ja tutuissa laadukkaissa olutravintoloissa. Tällä kertaa mm. kaikissa Pikkulinnuissa. Viimeinen kuva on Johanna Toivosen ottama. Pikkulintu, 13.3.2025.   

Olari Hazy Hoodz 16 NEIPA

 Vielä toinen Hoodz-growleri, 6,7 %, nyt jenkkikamaa, Michigan Copper, Warrior, Citra. Hyvin samea, tuoksu hieman tukkoisempi. Ehkä vähän karamellisempi maku, Ihan mukava tasapaino, muttei ihan samaa tasoa kuin edellinen. Hyvin kuivaa, jopa katkeraa. Tuttua laadukasta jälkeä ilman muuta. Olarin Panimo Konepaja, 12.3.2025.

Olari Hazy Hoodz 17 NEIPA

 Ville Leino saapui paikalle ja kaivoi tiskin alta viimeviikkoista growler-tarjontaa. Pullotettu lauantaina, mutta viileässä säilytettynä varmaan edelleen kuranttia. Uusin variaatio Hoodz-sarjasta, NZ-painotusta, Motueka, Nelson Sauvin, Nectaron. 6,7 % totuttuun tapaan. Hyvin sameaa, trooppista hedelmää, varsinkin ananasta. Huippukunnossa edelleen. Kuiva runko, vähän katkeruuttakin. Olarin Panimo Konepaja, 12.3.2025.

Olari Ain't That Ryed?

Olarin uusi ruis-IPA, oli ensin tarjolla caskissa, jonka missasin. 6,9 %, Amarillo, Cascade, Simcoe. Punaista ja kirkasta on. Maltainen tuoksu. Hyvin maltainen, leipäinen ja makeahkokin maku. Ruis todellakin tuntuu. Hedelmäisyys jää kyllä ruostalkkunan taakse. Jälkimaussa on sitten potkua myös mukavasti. Cask-käsittely varmaan toimisi hyvänä lisänä tässä. Nyt on ehkä vähän jyrkkä, tukkoinenkin. Mutta ryhdikäs, ei mitään keskitien hiiviskelyä. Olarin Panimo Konepaja, 12.3.2025.

Olari Tales From Olari NEIPA

Takatalvi, mutta onneksi uutuuskamaa growlerissa Vallilan panimobaarissa. 6,2 %, Citra, Vic Secret, Elani. Samea, vaalea, trooppista tuoksua, hedelmäinen maku, puhdas. Melko täyteläinen, hyvin annostellusti katkeruutta. Oikein tasapainoinen. Sosiaalinen tilanne rajoitti muistiinpanoja, mutta mukavan näppärää kamaa. Olarin Panimo Konepaja, 12.3.2025.

Mallassepät Kaamos

Mallasseppien uudesta tynnyriohjelmasta saimme maistiaisia jo Hagströmin Sticke Altin keittopäivänä Tanakan muodossa. Tuliaisiksi irtosi ohjelman ensimmäinen pullotus Kaamos. Bourbonissa kypsynyt imperial stout, 12,0 %. Hullin suomalaispanimolla Bone Machinella oli muuten takavuosina myös Kaamos-niminen imppi. Musta, hieman punertavuutta. Paahteinen, kahvinen ja vaniljainen tuoksu, hedelmäistä luumuakin löytyy. Varsin pehmeä maku, jos ei aivan pyöreä niin kahdeksankulmainen ainakin. Täyteläistä tummaa suklaata, mallasta ja talkkunaa, kahvia, kuivana onneksi pysyy. Bourbonin vaikutus vaikuttaa varsin vaisulta, vaniljaa vain vajaasti. Se ei ole välttämättä huono asia, mutta BA-oluelta sitä ehkä odottaisi enemmän. Lämmetessä tosin saan jo vaniljaa tai ainakin viskiä esiin enemmän. Nautittavaa kamaahan tämä on.

Mallassepät The Bruce

Juuri eilen join Juovassa CoolHeadin olutta, jossa pääosassa oli uusi uusiseelantilainen humalasekoitus The Bruce. En hämmästynyt siitä, koska jo perjantaina poimin Naantalissa Mallasseppien panimokaupasta tuliaisiksi The Bruce -nimistä olutta. Oluen etiketissä on Bruce Leen tapainen hahmo. Kuvassa näkyy myös Batman-logo eli Bruce Wayne. Takaetiketin tekstissä esiintyy Batmanin dark knightin ohella termit born in the USA ja born to run eli Bruce Springsteenin tunnetuimmat kappaleet. Onpa siellä myös ilmaisut die-hard ja Yippee-Ki-Yay eli Bruce Willis tulee myös mieleen. Alaotsikkona lukee myös suorasanaisemmin The Bruce Hop Blend, IBU 40. Päättelen siis rohkeasti, että sama humalablendi käytössä kuin eilisessä Viikin pläjäyksessä. Tölkitetty 25.2.2025. Sessio-NEIPA siis, 6,0 %. Sameaa ja vaaleaa, kaunista. Äärimmäisen raikasta ananasta ja mangoa tuoksussa. Intensiivinen mehuisuus tuntuu vakuuttavan tuoreelta. Raikasta nektarisuutta riittää, kokonaisuus pysyy kuivana. Ei juuri katkeruutta, mutta tyylisuunnassa oikein onnistunutta.