torstai 31. heinäkuuta 2008

Windischeschenbach

Pieni kaupunki tai kylä Itä-Baijerin metsäseudulla. Hurja junamatka Thüringenin Gerasta Baijerin Hofiin yli Thüringer Waldin. Vain kaksi vaunua, juna päästeli alaspäin kukkuloilta todella kovaa vauhtia kallistellen mutkissa reippaasti. Matkustamosta pystyi näkemään ohjaamoon tuulilasiperspektiiviäkin. Windischeschenbachissa ei Deutsche Bahn pysähdy, perille pääsee vain Vogtlandbahnin junilla. Windischeschenbachissa ei taida olla muuta erikoisen mielenkiintoista kuin zoigl-olut. Suhteellisen paljon ravintoloita ja majataloja, ehkä saksalaisturisteja liikkuu paikalla. Hyvin siisti, ei myöskään minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, voisi sijaita USA:n keskilännessä, jos oluen vapaana virtaaminen unohdetaan. Paikassa näytti olevan Välimeren tyyliin siesta kello 14-17, ainakin kaikki ravintolat olivat kiinni. Kovaa FC Nürnbergin kannattamista on kylässä havaittavissa. Zoigl on kuitenkin hämmästyttävän keskeisesti katunäkymässä esillä. Hotellin, jossa olin kai ainoa vieras, emäntä muisti kaksi vuotta sitten paikalla käyneen edesmenneen olutentusiasti John Whiten, joka ehti kirjoittaa innostuneesti zoiglista. Emännän, Erika Endersin, mielestä eri tarjoilupaikkojen zoigleissa on eroja, vaikka panimo on kaikissa sama. Kellareiden olosuhteet vaihtelevat. Oberpfälzer Hofin zoigl muistuttaa enemmän pilsiä, muissa on hänen mukaansa havaittavissa vehnäolut-piirteitä.

Ei kommentteja: