Tuomas Kyrö: Miniä

120 sivun pienoisromaani, jossa ilmeisesti samoja henkilöitä kuin aiemmissa Kyrön teoksissa. En ole niitä lukenut, mutta jonkinlainen käsitys minulla oli ns. mielensäpahoittajasta. Päähenkilökertoja on nelikymppinen uranainen Espoosta, joka saa yllättäen ristikseen 80-vuotiaan appiukkonsa Sysi-Suomesta. Huumori syntyy klassisesti vastakkainasettelusta ja sellaista odotin tästäkin. Huumoria on kyllä, mutta se on odotettua hillitympää. Kyrö kääntää asetelmaa farssin puolelle heittämällä naisraukan niskaan vielä venäläiset bisnesvieraat ja lapsikatraan. Tyylivaihdos ei kovin sujuvasti toimi, mutta teksti rullaa kyllä teknisesti todella vaivattomasti. Lopussa on vielä yllättävämpää sentimentaalista herkistelyä sotasukupolven karusta hellyydestä. Kyrö tietää mistä kirjoittaa, täysin realistisia hahmojahan nämä ovat omastakin kokemuspiiristä. Pieniä horjahduksia yksityiskohdissa, en usko että 43-vuotias bisnesnainen osaa omasta päästään mainita appiukkonsa (keksityksi) haavoittumispaikaksi Kuuterselkää. Itse en tykkää perunasta ollenkaan, joten lähes myyttisiin mittoihin kohoava perunapalvonta ei saa minussa vastakaikua. Positiivisena yksityiskohtana on maininta maalivahtilegenda Lev Jašinista. Mielensäpahoittaja ei tunnu arvostavan joukkuelajeja, sydäntä lähempänä ovat Galina Kulakovan kaltaiset kestävyysurheilutähdet. Ehkä maalivahdin yksinäinen rooli vetoaa kuitenkin jalkapalloa vieroksuviinkin. Ehkä hieman nopeasti kirjoitettu väliteos, kahdesta päähahmosta olisi saanut enemmän irti keskittymällä pelkästään heihin.