Konserttielokuva Led Zeppelinin comeback-konsertista 2007 Lontoossa, juuri kuolleen tuottajalegenda Ahmet Ertegunin muistolle. Todellakin konserttielokuva, kahden tunnin elokuvassa on alussa pieniä välähdyksiä vuoden 1973 USA-kiertueelta, mutta muuten pelkkää konsertin taltiointia. En muista ennen päässeeni näin lähelle live-tunnelmaa elokuvateatterissa, väkisin halutti taputtaa kappaleiden välillä. Ehkä olisi kannattanutkin, lähes täysi sali Oulun Plazassa, mutta suosionosoituksia tuli vasta lopussa, rennompi tunnelma olisi ollut paikallaan. Bonzo ei tietenkään mukana, rummuissa poika Jason. Page, Plant ja Jones käsittääkseni erittäin hyvässä vedossa. Herrat eivät ikäänsä häpeile, Pagen tukka harmaa, Plantin uurteet kanjonisyvyyttä ja Jones kuivan kälpäkkä ukko.
En ole mikään suuri Zep-fani, mutta lujimmat iskut syöpyivät tietysti selkäytimeen jo 70-luvun alussa. Parin ensimmäisen kappaleen aikana saundi tuntui hieman puuroiselta, mutta Black Dog soi jo kirkkaasti. Konsertin alkupuolella Ledin bluesvaikutteet ehkä enemmän esillä kuin 70-luvulla. Tämä osa innosti todella kovasti, huipentumana Robert Johnson -variaatio Trampled Under Foot. Toisella tunnilla progevivahteet esiin tunnetuimpien hittien kautta, mutta erinomaisesti kulki edelleen. Ihailtavaa kuinka paneutuneesti bändi upposi Stairway to Heaveniinkin, monestihan suurimmat hitit tulee juostua pakkopullana läpi. Tietysti bändin pitkä taukokin lisää tuoreutta. Bändin saundia ei voi ohueksi sanoa, mutta Jonesin soittaessa koskettimia mukana ei siis sitten ollut bassoa. Kyllä se väkisin tuntuu, varsinkin kun operoidaan yhdellä kitaristilla. Ja vaikka keppimies on Page. Bonhamin poika rummuissa jää väistämättä persoonattomaksi, isänsä groove ei irtoa pelkällä fyysisellä hakkaamisella. Konsertin huipentumana ehkä voi pitää Misty Mountain Hopia ja Kashmiria, Led Zeppelinin ainutlaatuisuus kiteytyi niissä. Encoreissa olisin ehkä toivonut Whole Lotta Loven ja Rock and Rollin järjestyksen toisinpäin. Lotta juntattiin intensiivisesti, mutta RnR soitettiin hieman rennommin ja kieli poskessakin. Varsinainen täysipainoinen kiertue ei sitten tämän jälkeen toteutunut, mutta elokuva toimi yllättävänkin hyvänä korvikkeena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti