George Pelecanos: The Way Home

Pelecanosin vuonna 2009 ilmestyneen romaanin alkulehdellä siteerataan Bruce Springsteenin My Father's Housea. Merkillinen yhteensattuma, koska olen edeltävät päivät lueskellut Springsteen-kirjoja. Pelecanosin edellinen teos The Turnaround oli nautinnollinen paluu parhaiden romaanien tasolle, mutta tällä kertaa valitettavasti Pelecanosin nuoriso-ohjaajarooli pääsee taas pintaan. Alussa seurataan nuorisovankilan arkea ja sitten vapautuneiden työllistymispyrkimyksiä. Teos ei ole naiivin idealistinen, itse asiassa Pelecanos heittää vankilaan luennoimaan kirjailijan, joka vaikuttaa itseparodialta. Silti romaani on käytännössä sosiaalipoliittinen pamfletti USA:n vankeinhoito-ongelmista. Kieli on edelleen tiheää, dialogi täsmällistä ja Washington DC taas täyteläisesti esillä. Teemana taas kerran isän ja pojan suhde, tällä kertaa sekin turhan kaavamaisesti. Rikos tietenkin tulee peliin, mutta jotenkin väkinäisesti ja loppuratkaisu kelataan puhtaalla rutiinilla. Selvä väliteos, toivottavasti parempaa jälkeä on syntynyt jatkossa, Pelecanos on ehtinyt julkaista jo kaksi romaania tämän jälkeen.

Sivuhuomautuksena voi todeta tämän olevan kuluvan vuoden postaus numero 893. Vuoden 2008 lukema 892 meni siis rikki.