Valencia - Betis 5-0

Jo kauan olen halunnut käydä purku-uhan alla värjottelevällä Mestalla-stadionilla ja nyt se sitten toteutui. Lippu vain 16 euroa, hyvälle paikalle taaemman pitemmän sivun paitsiolinjalle. Betis-kannattajia Sevillasta vain kourallinen. Mestallan julkisivulle ripustettu Valencia-legendojen kuvia Mario Kempesin johdolla. Mukana partavesipulloveskari Canizareskin. Loistava sää, 20 C, katsojia noin 40 000.

Valencia löi edelliskierroksella vieraissa Barcelonan ja Sevillan nykyinen kakkosjoukkue Betis löi myös barcelonalaisen Espanyolin. Betis silti tiukasti viimeisenä. Valencia nousussa uuden valmentajan Juan Antonio Pizzin johdolla. Uusi hankinta chileläinen Eduardo Vargas, samoin Philippe Senderos, joka varmaan pelaajista minulle ennestään tutuin. Valencia on uudistunut viime aikoina todella rankasti.

Hiljainen hetki Luis Aragonesin muistolle, keskiympyrässä veteraaneja, ehkä kollegoja pelaaja- ja valmentaja-ajoilta. Muistan Aragonesin jo 1974 Euroopan Cupin finaalista, pelasi pelkällä Luis-nimellä ja teki Atletico Madrdin johtomaalin, Schwarzenbeck katkerasti tasoitti ja Bayern vei kevyesti uusintamatsin. 

Tasainen ja hidas alku. Kotikannattajat raivostuivat viheltämättömästä pilkusta. Betis roikkui köysissä ja toppari Jeremy Mathieu puski kulmasta johtomaalin 41. minuutiila. Paljon tilanteita sitä ennen. Alcacer teki toisen 44. minuutilla, saattoi olla paitsio, epäselvä maalinedustilanne. Betis sai hieman otetta toisella jaksolla, mutta tasoero selvä. Valencia nakutteli puolustusvirheistä kolme lisää tasaisen tappavasti, Betis ei lähelläkään maalintekoa. Kärjessä pelannut Pablo Alcacer ehkä mielenkiintoisin Valencian uudesta kaartista.