James Lee Burke: Pegasus Descending

Edellisen Crusader's Cross -teoksen tapaan Burke aloittaa tämän Dave Robicheaux -trillerin takaumalla. Tällä kertaa moniongelmainen NOPD-poliisi on vierailukeikalla Miamin seudulla 1980-luvun alussa aikana, jolloin Jim Beam oli vielä hänen kavereitaan. Todella tiivis intro, jonka jälkeen syöksytään totutulle cajun-tiimellystantereelle Etelä-Louisianan New Iberiaan, Lafayetteen ja New Orleansiin. Tarina rullaa hienosti, kyseessä on jo sarjan 15. osa, mutta kuohkeutta löytyy edelleen. Taistelupari Clete Purcelilla pitkästä aikaa isompi rooli ja Bobbsey Twins from Homicide jyrää entistäkin kovemmalla sykkeellä, vaikka kaksikko ymmärtää itsekin olevansa dinosauruksia. Tunnelmia hieman keventää originelli naispuolinen FBI-agentti Wyomingin Chugwaterista. Muut henkilöhahmot ovat väistämättä tutunkaltaisia aiemmista teoksista, mutta Burke on kuin taidemaalari, joka tekee samasta aiheesta aina vain täydellisempiä vedoksia.

Pahimpaa nilkkiä Purcel kouluttaa paloruiskulla kasinon vessassa ja sama heittiö erehtyy myrkyttämään Robicheaux'n pitkäaikaisen lemmikin, kolmijalkaisen Tripod-pesukarhun. Seurauksena Robicheaux vetää ylikierroksille ja väkivalta on ehkä vielä pöyristyttävämpää kuin aiemmin. Tripod selviää muuten hyökkäyksestä hyväkuntoisena. Samaa ei voi sanoa Purcelin ja Robicheuaux'n kohdalla, mutta saaga jatkuu, viisi romaania on ilmestynyt tämänkin jälkeen. Viime aikoina ylivauhdikkaat trillereiden loppuratkaisut ovat tuntuneet haukotuttavilta, mutta Burke onnistuu tässäkin, antiikin tragedioiden tyyliin vedetty finaali nostaa pulssia. Aivan lopussa Burke mainitsee hieman arveluttavasti New Orleansin tuhonneen Katrina-tulvan. Burke sitoo Robicheaux-fiktionsa säännöllisesti todellisiin tapahtumiin, mutta tässä Katrina-lisäys tuntuu päälleliimatulta. Seuraavissa teoksissa Burke ilmeisesti käsittelee Katrinaa enemmänkin, joten siinä mielessä maininta voi olla asiallista pohjustusta. Pegasus Descending saattaa olla Burken paras teos tähän (2006) mennessä.