James Sallis: Drive

Vuosituhannen alussa luin James Sallisin seitsemän ensimmäistä romaania, ns. Lew Griffin -sarjan, joka sijoittuu pääosin New Orleansiin. Suppeita tiheitä noir-romaaneja, mutta en oikein päässyt hommaan sisään. Monet pitävät Sallisia suurena mestarina, mutta itselleni ei vain kolahtanut. Jotenkin liian abstrakti etäännytetty ote. Näin tämän Drive-romaanin filmatisoinnin muutama vuosi sitten, näppärä miljöö, mutta etäiseksi sekin jäi. Sallisin päähenkilö on noin 20-vuotias Los Angelesissa vaikuttava automies, pääduuni stunt-ajajana Hollywoodissa, sivussa keikkakuskina ryöstöpuuhissa. Asunto vaihtuu usein, epämääräisiä naissuhteita, rikkinäinen lapsuus Arizonan Tucsonissa. Sallis kertoo tarinaa lyhyillä elokuvamaisilla kohtauksilla, lähes suoraa käsikirjoitusta. Aikatasot rikkoontuu keinotekoisen monimutkaisesti, ei tunnu tehokkaalta keinolta, jännite ei pääse kehittymään. Lopussa elegistä brutaalia runollista otetta, ymmärrän Sallisin ihailijoita, mutta silti homma jää ontoksi. Sallis pudottaa heti alussa nimiä, Richard Stark, George Pelecanos, John Shannon, mutta heidän tasolleen Sallis ei kohoa. Samassa listassa myös Gary Phillips, jota en tunne. Ruoka-annoksia Sallis kuvaa erityisen tarkkaan, ehkä sillä on oleellista merkitystä muuhun kontekstiin, ehkä ei. Yhdessä vaiheessa nimetön päähenkilö osallistuu legendaarisen Robert Mitchum -leffan Thunder Roadin remaken kuvauksiin, puikoissa Coeneja muistuttavat veljekset. Tällaiset yksityiskohdat ovat herkullisia, mutta kokonaisuutta ne eivät siis pelasta.