Marianne Junila: Rovaniemi 1941-44

Tämä sotahistoriallinen luento ei kuulostanut etukäteen erityisen mielenkiintoiselta tai ainakaan kovin dramaattiselta. Toisin kuitenkin kävi ja hienosti kuulemassa oli taas täysi sali Liisankadun Sotamuseossa. Oulun yliopiston dosentti Marianne Junila ei hätkähtänyt lähes sataprosenttisesti harmaapäisistä varttuneista herrasmiehistä koostuvaa yleisöä, vaan heitti vapautuneen kuohkean esityksen Rovaniemen tilanteesta saksalaissotilaiden vyöryessä kaupunkiin syksystä 1940 alkaen. Odotin kuivaa sosiologista tilastograafiesittelyä omaisuusrikoksista ja aviottomien lasten huostaanotoista, mutta sellainen oli todellakin sivuroolissa. Junila oli päässyt haastattelemaan aikalaisia ja raportoi heidän kokemuksistaan saksalaissotilaiden läsnäolosta. Sotilaiden saapumista ei viranomaisten taholta mitenkään valmisteltu tai ohjeistettu, saksalaisilla itsellään oli parempaa ohjeistusta toimia alkuasukkaiden kanssa kuin toisin päin. Alkuhämmennyksen jälkeen kaikki sujui yllättävänkin hyvin, varsinkin sitten kun win-win -periaatteella toimiva bisnes saatiin pyörimään. Ehkä enemmän olisi toivonut tietoa Dietl-Hillilä -tasolla tapahtuneesta yläkerroksen kähminnästä, mutta toisaalta ruohonjuurinäkökulma oli oikea valinta. Rovaniemelle lomalle saapuneiden suomalaissotilaiden ja saksalaisten välillä raportoitiin tappelutyyppistä kanssakäymistä, kun rintamalta pois päässeet suomalaiset saivat viinaa sisäänsä. Taas yksi surullinen episodi suomalaisen rajoittavan alkoholipolitiikan pitkään historiaan. Yhteiselon masentavaa loppua Junila ei käsitellyt, heitti vain loppuun hilpeän kuvan tuoreesta Wir waren Freunde -tulitikkuaskista.