Laphroaig tasting @ Punavuoren Ahven

Kutsu kävi jälleen Viskin Ystävien Seuran Jarkko Nikkaselta Ahven-kabinetin viskihuuruihin. Nyt oli vuorossa savuviskien luotettava tuottaja Laphroaig Islay-saarelta. Hieman harmittavasti session viskit lähes samat kuin runsaat kaksi vuotta sitten Oulun Laphroaig-maistelussa, mutta toisaalta hauska verrata tuoreita havaintoja vanhempiin. Huone oli taas täynnä ja Nikkanen terävässä iskussa. Jopa ns. pyhää maata, Islayn kuuluisaa turvetta pääsi nuuhkimaan. 

Koneet käyntiin perussetillä 10-vuotias, Quarter Cask ja Triple Wood. Näistä en ihmeempää uutta sanottavaa keksi. Maker's Markin first fill -bourbontynnyreissä 10-vuotiaaksi kasvanut on muuttunut pyöreämmäksi ja sisäsiistimmäksi ensikohtaamisten jälkeen, mutta potkua on edelleen. Quarter Cask on Nikkasen mukaan noin 8-vuotias, puupinta-alan lisäys loppuvaiheessa intensifioi makua, joka kuitenkin aika lähellä perusversiota. Triple Woodissa Quarter Caskia on jatkojalostettu oloroso-sherrytynnyrissä, vuosi jos kyseessä first fill, kaksi jos second fill. Hedelmäisyyttähän se tarkoittaa turpeen ja savun sekaan, mutta varsin hillitysti kuitenkin.

Viimeksi Cairdeas oli Port Wood, nyt 2011 Ileach Edition, hieman poikkeava tapaus siis. Ileach viittaa Islaylla syntyneeseen henkilöön, eli tässä tapauksessa Laphroaigin nykyiseen  tislaamomestariin John Campbelliin. Tässä on käytössä ollut vain bourbon-tynnyreitä, tisleet noin 8-vuotiaita. Omenaista tai päärynäistä, ehkä jopa sitrushedelmäistä klangia savun sekaan. Täysin uutena viskinä aiempaan settiin verrattuna 15-vuotias. Pelkkää bourbonia tässäkin. Ehkä suu turtui, tai sotkin jotenkin tilanteen, mutta tämä tuntui hyvin samanlaiselta kuin Cairdeas, ehkä vielä enemmän sitruksinen. Näitä kahta viskiä voisi jopa pitää IPA-viskeinä, jos hieman onnahtava vertailu päästetään irralleen. 

Innostuin tästä hieman googlettamaan ja Amerikasta näkyy löytyvän Citra-humalalla maustettua viskiä, Corsair Citra Double IPA, hehheh. Löytyy myös Galaxy- ja Mosaic -versiot.

Kuudes ja viimeinen viski oli sitten 23-vuotias 1989, jonka ylistystä pari vuotta sitten muuan kommentoija epäili siis maksetuksi mainokseksi. Mutta ei voi mitään, kyllä tämä sherrysavupommi tuntui tälläkin kertaa monipuolisimmalta ja innostavimmalta tapaukselta. Ensikohtaamisen hurmiota en nyt aivan saavuttanut, oli ehkä raskaamman päivän ilta kyseessä, ehkä oma ikäkin alkaa jo painaa. Mutta siis totaalisti muista Laphroaigeista poikkeava viski, säilyttäen silti jodimerilevän ominaispiirteet.

Keskustelun tuoksinassa tuli puheeksi, että minulla on suhteellisen pienellä numerolla oleva vuokratontti tislaamon mailla. Kaivoinpa sitten diplominkin esille, huhtikuulta 1996 numero 15745. Monet nykyisistä viskiharrastajista tuntuvat olevan huomattavasti lyhyemmällä menneisyydellä liikkeellä. Ehkä harrastus on kuluttava, ehkä syyt ovat muualla.