Stadin High Sleep Evening IPA (Centennial Citra)

Stadin Timo Konttinen tarjosi mahdollisuutta suunnitella resepti Stadin oluelle. Pitkään (no jaa, pari sekuntia) erilaisia eksoottisia oluttyylejä pohdittuani päätin lopettaa teeskentelyn. Enhän minä mitään muuta halua juoda kuin länsirannikon IPAa. Siis kalifornialainen voimakkaan sitrushedelmäinen ja katkera IPA, about 7%. Oikeastaan kyseessä ei ollut tarkka reseptin speksaus, tuntematta tarkemmin panimon prosessia tarjosin lähinnä elämyksellisiä suuntaviivoja ja panimon henkilökunta teki lopulliset valinnat. Panimon yleiseen linjaan verrattuna halusin reivata persikkaispehmeää hedelmäisyyttä appelsiinimaisempaan, jopa greippisempään suuntaan ja lisätä reippaasti katkeruutta. Kaikki muuhan Stadilla täsmääkin omiin ihanteisiini. 

Pääsin valitsemaan oluelle nimenkin. Kun viime talvena Bruuverin oluissa esittelin kunnianosoituksia 1980-luvun amerikkalaiselle kitararockille, niin tällä kertaa vuoroon tuli kalifornialainen kovaksikeitetty rikoskirjallisuus. Dashiell Hammett on tyylisuunnan luoja, mutta genren timanttisin kulttisuuruus on tietysti Raymond Chandler, jonka teoksiin lukeutuu mm. The Big Sleep ja The High Window. Kombinaationa niistä sitten nimeksi High Sleep, johon voi assosioida muitakin tarkentamattomiksi jääviä Kalifornia-ilmiöitä.   

Katkerohumalaksi päätyi Summit, lopputuloksena oli keiton #745 kaksi eri versiota oluesta, erona kuivahumalointi. Toisessa on Centennial ja Citra, toisessa Mosaic ja Comet. Oluen hiivan tarkkaa alkuperää en pysty paljastamaan, mutta se on hankittu erittäin kuuluisasta suodattamattomasta oluesta. Sain nyt panimolta näytepullot molemmista versioista. 

Centennial/Citrassa vaahtoa syntyy melkoisen vähän, ulkonäkö on utuisen keltainen kuin Santa Monica -vuorten takaa nouseva aurinko. Tuoksussa on hieman voimaisuutta, hedelmäisyys ei niin raikasta kuin toivoisi. Hiilihappoa on vähän, juuri oikealla tasolla. Maussa appelsiinimainen hedelmä on pinnalla, ei mitään tuoksussa leijaillutta diasetyyliä (?) havaittavissa. Prosentteja on 7, mutta aavistuksen ohut runko kuitenkin on, täyteläisyyttä ei aivan riittävästi. Havuista tihkuvaa pihkaa löytyy ja katkeruutta on, kohtuullisesti mutta ei kohtuuttomasti. Hieman vajaaksi hoppituntuma kuitenkin jää, irvistelemättä tämän juo. Juotavuus on muutenkin lähes sessiotasoa. Ei tämä nyt minun unelmaolueksi kohonnut, mutta kieltämättä kokonaisuus on sen suuntainen kuin ajattelinkin. Oluen valmistus on kuitenkin varsin monien muuttujien vaikutuksen summa ja lopputulosta on vaikea ennakoida, ainakin näin diletanttiblogistin suunnalta.