Olin tämän viskikirjan julkistustilaisuudessa, mutta kirjan luonne jäi siellä vielä epäselväksi. Itse asiassa kirjan luonne ei selvinnyt vielä pitkähköstä johdantoluvustakaan. Parempaa vinkkiä sentään antaa kirjan alkuperäinen nimi 101 Legendary Whiskies You're Dying to Try But (Possibly) Never Will. Harvinaisten viskien hinta on viime vuosina karannut pilviin ja tässä kirjassa siis esitellään juuri noita tavoittamattomissa olevia juomia. Mutta ei pelkästään niitä, mukana on aivan perusviskejäkin kuten Jack Daniel's, Dewar's ja Johnnie Walker Black Label. Mukana on jopa muitakin juomia kuin viskejä, esim. Drambuie. Vuosia sitten jäljettömiin kadonneet viskit muodostavat merkittävän joukon sisällöstä. Niin ikään 101 "viskin" joukossa on fiktiivisiä viskejä, viskikauppoja, viskipullottajia ja Appalakkien moonshine-valmistaja. Jos kuulostaa sekavalta, niin se on taatusti ollut tarkoituskin.
Kirjan anarkistinen henki on sen parhaita puolia. Buxton on koonnut kirjaan mitä vaan, josta on ollut hauska kirjoittaa. Jonkinlainen tarina tai anekdootti jokaiseen 101 kohteeseen kuuluu, mikä onkin ehkä paras kuvaus kirjasta. Kaikki tarinat eivät ole yhtä hyviä, mutta Buxtonin rento itseironinen asenne on hauska tyylivalinta. Suomentaja Jussi Rokkan työ ei ole ollut helpoimpia, mutta varsin hyvin mies on urakasta selvinnyt, alkuperäisteokseen en tosin lähtenyt ratkaisuja vertaamaan. Buxton ei ole itse maistanut juuri mitään näistä viskeistä, joten makuarvioita ei kannata odottaa. Buxton siis vain kertoo tarinoita viskien taustoista tai ympäriltä. Macallan ja Bowmore saavat eniten huomiota, mukana monia muitakin tuttuja valmistajia. Ei kuitenkaan esimerkiksi Laphroaigia tai Strathislaa. Kirjassa on kovat kannet ja pienehkö sivukoko. Ulkoasultaan se tuo mieleen Michael Jacksonin Malt Whisky Companionin, jota pläräsin hiirenkorville 1980/90-lukujen taitteessa. Ja se on hieno asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti