Ilkka Sysilä on jo pitempään suunnitellut vierailua Kotkaan kaverinsa Kärsä Koivistoisen perustamaan Kotka Steam Breweryyn. Itse en ole Kotkassa käynyt koskaan, se oli suurin suomalainen kaupunki, jonka keskusta on jäänyt tuntemattomaksi. Sovittiin, että lähdetään yhdessä matkaan ja elokuinen lauantai sopi myös isännille. Hyppäsimme Kampin linjuribunkkerissa double deckeriin, jonka yläkerran tuulilasipaikoilla matka taittui näppärästi. Sää suosi vierailua erinomaisesti.
Kotkan onnikkaterminaali osoittautui pelkäksi parkkipaikaksi. Kärsää ei vielä näkynyt ja huomasimme aukion laidalla Pallogrillin viereisessä baarin, jonka restroomin palveluja ajattelimme hyödyntää. Baarin nimi sofistikoituneesti For You, ehkä ei kuitenkaan nimetty Springsteenin biisin nimen mukaan. Baari osoittautui perussaluunaksi, jonka keski-ikäiset miesasiakkaat kääntyivät baaritiskiltä katsomaan muukalaisia. Tilasin Karjala-tuopin ja Ilkka löysi kaapista Urquell-pullon. Tätä ei vielä tiedetty tässä vaiheessa, mutta For You -vierailu jäi sitten ainoaksi tutustumiseksi Kotkan baaritarjontaan. Kärsäkin saapui paikalle ja todettiin tilanne. Craft-olut ei oikein ole vielä vallannut näkyvää jalansijaa Kotkassa, omasta panimosta huolimatta.
Teimme Kärsän autolla pienen kierroksen Kotkan saarikeskustan ympäri, mm. näyttävä Katariina-ravintola vanhassa puutalossa, satama, paperitehdas ja legendaarinen Kairo-baari, joka harmittavasti nykyään auki vain tilauksesta. Otimme sitten välipalana Kotkan torilta possoa, joka on kai suhteellisen tavanomainen possumunkki keltaisella hillolla. Lämmintä, kuohkeaa, tuoretta, oikein erinomaista. Kotkassa kuulemma vältetään munkki-sanaa posson kohdalla. Kotkan yleisfiilis tuntui olevan väsähtyneen alakuloinen, ei oikein säpinää havaittavissa. Kotkan sijainti on erinomainen ja siitä olisi voinut tulla Viipurin korvaaja Suomelle. Näin ei kuitenkaan käynyt ja kaupunki näyttää jääneen paitsioon. Huomattavasti pienemmässä Kajaanissa on samantapainen tunnelma. Talvella tilanne todennäköisesti on vielä ankeampi.
Siirryimme Hovinsaaren puolella olevaan Metsolan kaupunginosaan, jossa Kärsä on syntynyt ja asuu siis edelleen. Otimme verryttelynä Kärsän kotitalon puutarhassa Kotka Steamin Albatross IPAa. Jokin jäännöserä, tölkin etiketöinnissä ollut jotain häikkää. Oluen ikä jäi epäselväksi. Oikein hyvässä kunnossa kuitenkin, aromaattisuuskin säilynyt. Kärsän talon kellarissa oli hänen kavereidensa bändi harjoittelemassa ja muusikot ilmaantuivat puutarhaan tauolle. Kärsähän on tunnettua muusikkosukua ja soittaja itsekin. Tuli keskusteltua Kotkan musiikkiskenestä ja mm. siitä miten jazz saapui Suomeen Kotkan kautta. Vielä vahvistukseksi Kärsä tarjosi vuoden 2015 Chimayn sinistä ennen päivän liikuntasuoritusta, kävelysiirtymää panimolle. Vilentämätön Chimay hieman kuohahti pullosta, mutta maku on pyöristynyt mukavan pehmeäksi ja kuivaksi, menettämättä silti tuhtia maltaisuuden potkua.
Kotka Steam Brewery sijaitsee siis myös Metsolassa, matkaa oli lopulta vain 400 metriä. Panimo on näyttävässä Kotkan Höyrypanimon tiililinnassa, alkuperäinen panimo valmistui 1895 ja oluenteko loppui 1967, harmittavasti kaksi vuotta ennen keskioluen vapauttamista. Paikalla oli myös toinen isäntämme, Kärsän yhtiökumppani Matias Puranen. Herrojen uusi panimo sijaitsee vanhan panimon pullotuslinjan paikalla. Isossa rakennuksessa on juhlatiloja ja Keisarinsatama-niminen ravintola. Talossa oli häät menossa, saattoi olla useammatkin. Rakennus sijaitsee näyttävällä paikalla Kymijoen estuaarin rannalla, kuuluisan Langinkosken alajuoksu melkein näkyy rannalle.
Nautimme panimon tuoreimpia tuotteita, pilsiä, rediä, porteria ja steamia. Pilsissä oli yllättävänkin hyvin tuntuva katkeruus tällä kertaa, maltaisuuskin tasapainossa. Setin paras oli ilman Dark River Red Ale, täyteläinen kuohkea maltainen kuiva kokonaisuus. Humalina Enigma ja Pacific Gem, kuivaa trooppisuuttakin irtoaa. Hieman yllättävämmin kuulin, että olut on tehty belgihiivalla. Sitä en olisi arvannut, belgiesterit eivät maussa erityisemmin korostu. Porterin ja Steamin muistiinpanot jäivät vähäisemmiksi sosiaalisessa tilanteessa. Tutustuimme muihinkin fasiliteetteihin, kuten laboratorioon ja panimomyymälään, ennen kuin siirryimme ruokailemaan Keisarinsataman puolelle.
Vanhan Kotkan Höyrypanimon tunnetuin brändi oli Ukko-olut, jonka vanhaa rekvisiittaa oli esillä panimossa ja ravintolankin puolella. Löytyipä ravintolasta myös vanhan panimon aikainen sixpack, joka on ilmeisesti vanhin Suomesta löytynyt yksilö. Keisarinranta tarjoilee edelleen Ukko-olutta, mutta se ei ole Kotka Steamin vaan Saimaan Mikkelissä tekemä. Arveltiin, että kyseessä olisi perus-Marsalkka eri etiketillä. Kaunis kultainen väri, tuoksussa maltaisuutta, mutta myös tunkkaisemmin villasukkaa. Runko on ohuehko ja kokonaisuus jää pahviseksi.
Paremmin pippuripihvin kanssa maistui Metsolan Saison de Marigold, tyylipuhdas saison paikalliselta kiertolaispanimolta. Tämäkin siis Metsolan kaupunginosassa, reseptin tekijäksi mainittu Harri Puhakka, olut tehty Lohjan UG:llä. 5,2%, hyvä vaahto sameassa keltaisessa oluessa, aromaattiset esterit ja hedelmäisyys hyvin tasapainossa, ei happamuutta. Vähän pastillimaista mausteisuutta. Kuivaa muttei katkeraa. Siirryimme vielä digestiiveille panimon puolelle, istuksimme joen rannalla laiturilla lenseässä kesäillassa väistellen häävieraita. Joissain vaiheessa kävi ilmi, että Kotkan suuri poika Teemu Pukki on tehnyt Valioliigassa Newcastlea vastaan hattutempun. Aiemmin päivällä oli puhetta Kotkan suurimman futislegendan Arto Tolsan murheellisista loppuvaiheista. Loistava tunnelma koko ajan, kiitokset Kärsälle ja Matiakselle isännöinnistä ja Ilkalle leppoisasta seurasta. Hurautimme Ilkan kanssa taksilla Kotkan onnikkaparkkiin ja siitä bussilla pimenevässä illassa takaisin Stadiin. Näyttipä muuten pieni Loviisa upealta iltavalaistuksessa, tässä pikkukaupungissa pitäisi varmaankin vierailla pitempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti