Burnleyn Turf Moorilla ei satanut ja pelikin vauhdikasta hyökkäysvoittoista menoa. Päärooleissa joukkueiden vasemmat kärjet Dwight McNeil ja Christian Pulisic. Olen nähnyt Pulisicin pari kertaa aiemmin, mutta nyt oli vakuuttava esitys. Ehkä paras näkemäni amerikkalaispelaaja kautta aikojen. Alku oli tasainen, mutta vartin kohdalla Lampardin Chelsea sai tiki-takan pyörimään. Pulisic riisti pallon puolustajalta ja sooloili pallon maaliin. Toinen maali ennen taukoa samalla tavalla, nyt laukaus kimposi onnekkaammin puolustaja jalasta maaliin. Burnleylläkin hyviä paikkoja, Kepa pelasti reflekseillä hollantilaispuolustaja Pietersin kimmokelaukauksen. Puolen tunnin kohdalla Ashley Barnesilla avopaikka, mutta puski ohi. Barnes mielenkiintoinen tapaus, Bathissa syntynyt mies on pelannut Itävallan nuorisomaajoukkueessa, koska isoäiti kotoisin Klagenfurtista. Chelsea näytti paremmalta kuin vuosikausiin ja Burnleykin kohtuullisen taitava pirteydessään.
Barnes piti vielä Burnleyn toiveita hereillä toisen puoliajan alussa, mutta ei nytkään viimeistely onnistunut. 56. minuutilla lopullinen ratkaisu, Pulisic saavutti hattutempun puskemalla takaraivolla Mason Mountin keskityksen häkkiin. Heti perään Willian irtautui maalintekoon. Numerot imartelivat Chelseaa, ei Burnley niin paljon huonompi ollut. Viideskin maali oli tulossa, kun tuomaristo ehdotti pilkkua, mutta VAR käänsi sen cinemakortiksi vaihtomies Hudson-Odoille. Chelsea löysäsi lopussa omalaatuisesti ja Burnley teki kaksi maalia kaukolaukauksilla. Rodriguezin veto oli aidosti laadukas ja ei McNeilkään huonosti kiskaissut, mutta pallo kimposi Tomorista maaliin. Viihdyttävää peliä kaikin puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti