Olarin Ville Leino johdatti meidät vielä yhden metropysäkkivälin taakse Tapiolaan, jossa metroaseman päällä avautunut laajennettu Ainoa-ostari. Ensi-iltapäivänä ei aivan samanlaista tungosta kuin viikkoa aiemmin Triplassa. En oikein ymmärtänyt, miksi olin jo toisen kerran viikon sisällä ajautunut näin kaoottiseen tilanteeseen. Pienen harhailun jälkeen uusi Gallows Bird löytyi. Alkuperäisestä Niittykummun baarista paikan nimi eroaa määräävän artikkelin puuttumisella. Alkuperäinen on siis The Gallows Bird. Toinen ero on tietysti se, että Tapiolan baariin avautuu panimo. Ville Leino on mukana projektissa, mutta ei päävastuussa, jos nyt oikein ymmärsin epämääräisen kuvion. Hieman omalaatuinen kapea tila ostarin puolelta tullessa, hlllitön jono, jossa tuli oikeastaan turhaan seistyä jonkin aikaa. Jonon ohi pääsi cask-pumpuille, jossa toistaiseksi vain yhtä lontoolaista olutta, mutta paljon enemmän on luvassa. En muistanut ottaa kuvaa vaikuttavasta cask-telineestä. Talon omiakin oluita tarjolla, mutta ne on toistaiseksi tehty Olarilla. Samoja reseptejä aiotaan soveltaa myöhemmin baarin omassa panimossa. En ehtinyt kaoottisessa tilanteessa panimolaitteistoakaan tsekkaamaan. Sisustus modernimpaa kuin Niittykummussa, mutta päädyin istumaan sohvalle, joka käsittääkseni roudattu emobaarista.
Päätin siis juoda Hackneysta Five Pointsin extra pale ale -caskia, vain 4,0 %, Citralla ja Galaxylla humaloitu. Kari Ylänne tarjoutui kustantamaan oluen ystävällisesti. Varsin modernia kamaa siis, mutta erittäin samettinen cask-käsittely. Golden ale -fiilistä, herukkaista kissanpissaa, katkeruuttakin löytyy, huikea dokabiliteetti. Askel alkoi tässä vaiheessa painaa trion suomalaisjäseniä, mutta Thomaskin suostui palaamaan naapurilähiöstä takaisin Helsinkiin. Vielä poislähtiessä satuimme törmäämään Ville Leinon kovasti kehumaan Olarin myyntijohtaja Hanna Montoseen. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 24.10.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti