Neil Jordanin Lontoo-leffa teki ensi-iltakierroksella 1986 suuren vaikutuksen. Kävin samoihin aikoihin itse ensi kerran Lontoossa, joka oli silloin rosoisempi kuin nykyinen turistipuuhamaa. Saatoin katsoa elokuvan toisenkin kerran melko pian, mutta nyt siis edellisestä katselusta varmaan yli 30 vuotta. Hyvin tuntuu leffa kestäneen muuttunutta aikaa, tahmaisessa Sohossa ja King's Crossissa on nostalgista virettä. Bob Hoskins ja Cathy Tyson pääparina huippuvedossa, tukirooleissa Robbie Coltrane ja Michael Caine aina yhtä luotettavia. Coltranen ja Hoskinsin enkelidialogin Quentin Tarantino pisti taatusti merkille. Hoskinsin Jaguarissa on lähes Morse-tyylistä myyttisyyttä. Auton keulasta otetussa kuvassa huikea Taxi Driver -homage. Koko elokuvanhan voi ajatella Taxi Driver -remakena, vaikka herkullisesti ollaankin täysin erilaisessa ympäristössä. Jordan ja toinen käsikirjoittaja David Leland käynnistävät leffaa komediallisesti, sitten mukaan tulee hämmentävää romanttisuutta ja lopulta päädytään upeassa Brighton-lopetuksessa kyyniseen noir-fiilikseen. Yleensä tällainen aiheuttaa sekavuutta, mutta hienosti Jordan pitää munat ehjinä ja silti saa omeletin aikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti