Hagström Baltic Porter julkistettiin viikkoa aikaisemmin, mutta emme jääneet lepäämään lagerin päälle. Ennen joulua ehdittäisiin tehdä vielä yksi olut ja Naantalin laatuvalmistamon Mallasseppien kanssa saatiin sovittua kuvio lokakuun loppuun. Aurinkoinen päivä, mutta todella koleaa, kun Nyforsin Arin kanssa saavuimme paikalle. Olin kartasta katsonut, että panimo on Naantalin laidalla, mutta kyseessä ei ole mikään tavanomainen pienteollisuushalli. Vilkkaan kadun varrella oleva rakennus, jossa on aikaisemmin toiminut venekorjaamo ja kirpputori. Lehikoisen Otto oli jo ehtinyt aloittaa mäskäyksen, kun teimme Tomy Laiston johdolla pienen panimokierroksen. Varsin valoisa tila, jossa etuosassa kauppa ja taproom. Tätä osaa oltiin juuri laajentamassa koko rakennuksen levyiseksi. Itse panimo sitten takaosassa. Käymistankista suoraan Kultarantalageria, 5,0 %, varsin täyteläinen ja maltainen vaalea lager. Rosa Hiltusen pyörittämästä taproomista maistelimme kiintoisaa Hopfenweissea. Erityisen kiinnostavaa tietysti siksi, että teimme keväällä Hagströmin Hopfenweissen. Mallasseppien tulkinnassa peräti 8,0 %, humalina Loral, Mandarina Bavaria ja Saphir. Hyvin hedelmäinen ja kirpeä vehnäolut, jossa humalan aromit työntävät vehnähiivan estereitä sivummalle. Siis hieman samaan tapaan kuin Hagströmissä, mutta tämä maistui kuitenkin hyvin erilaiselle. Katkeruutta varsinkaan ei yhtä paljon. Oikein mielenkiintoista kuitenkin.
Oton aloittaessa keittovaihetta Hagströmin visuaalisesta ilmeestä vastaava Rik Poppius ehti muilta kiireiltään paikalle ja siirryimme Raision puolelle lounaalle Pian Pakari & Bistro -nimiseen omaperäiseen ravintolaan. Kebab-lautanen oli oikein ravitseva. Palattuamme panopaikalle vuorossa oli perinteinen humalien heittäminen kattilaan. Tällä kertaa tyylilajiksi oli valittu USA:n länsirannikon tyylinen tupla-IPA. Tavallaan vahvempi versio Hagströmin pelinavausoluesta West Coast IPAsta. Aivan samantapaista olutta ei tavoitteena ole, eikä eri panimossa sellainen ole tietysti järkevääkään. Humalat suhteellisen samoja kuitenkin, eli katkerona Columbus ja aromeissa Azacca ja Strata. Kolmantena aromihumalana El Doradon tilalla nyt Idaho 7. Columbusta hieman mukaan myös aromeihin. Vahvuustavoite on 8,5 % - 8,8 %. Ehkä ei tällä kertaa niin katkeraa kuin Hagströmin joissakin tuotteissa, mutta kyllä jälkimakua löytyy tästäkin. Lehikoisen Otto hoiti tosiaan tällä kertaa panemisen käytännössä, samalla kun Jesperi Johansson huolehti panimon muista tuotantotehtävistä. Ammattimaisen vakuuttavaa meininkiä kaikkiaan. Päivän päätteeksi nautimme vielä lämmittäviä vahvoja stouteja ennen Naantalin hyiseen syysiltaan syöksymistä. Small Batch Series Strike #9 Imperial Stout oli perinteinen kuiva paahteinen kahvinen juoma, 9,0 %. Tölkistä vielä Coconut Imperial Stout, 12,0 %. Kookospähkinälastuja seassa, ei niin makeaa kuin pelkäsin, mutta todella paksua täyteläistä mössöä silti. Tähän oli hyvä lopettaa, oli taas hauskaa, kiitoksia isännille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti