Vuorossa oli jälleen syksyinen merkkitapahtuma eli Olutliiton kotiolutkilpailu. Toista kertaa kokoonnuttiin Perhon tiloissa ja homma hoitui totutusti André Brunnsbergin johdolla. Uutuutena tällä kertaa tuomaroinnissa käytettiin Beer Awards Platform -sovellusta. Sen käytössä oli aluksi pientä kankeutta, mutta nopeasti tilanne sujuvoitui. Ilman muuta parempi systeemi kuin aiempi paperilomakehässäkkä. Oluita oli nyt 208, eli jopa 100 vähemmän kuin viime vuonna. Asiaa ei muistaakseni tilaisuudessa pohdittu, mutta ehkä kotiolutinnostus on jo ohittanut huippunsa. Ehkä oli muitakin syitä. Tuomareita oli ennätysmäärä 26, joten alkukarsinta saatiin hoidettua ennätysajassa. Aloitus oli klo 10 ja valmista tuli klo 15, välillä pidettiin tunnin lounastauko.
Tällä kertaa IPAt oli erotettu omaksi sarjakseen, muut sarjat lagerit, muut pale alet, belgit ja vehnät, stout/porterit ja lisäainesörsselit. Tällä kertaa parina oli Micael Näse ja kävimme rivakasti läpi 22 olutta. Paperimenetelmästä poiketen molemmat täytimme ensin sovellukseen omat arviomme kommenttiteksteineen ja sitten vertailimme arvioita keskenään. Skaala 0-50 pistettä. Arviot eivät saaneet poiketa toisistaan enemmän kuin viisi pistettä. Micaelilla ja minulla on varsin samanlainen olutmaku, joten lähes poikkeuksetta päädyimme samoihin lukemiin korkeintaan kolmen pisteen erolla. Vain pari kertaa jouduimme hieman justeeraamaan pisteytyksiä lähemmäs toisiaan. Oluiden taso oli keskimäärin korkea, useimmat asettuivat välille 35-39. Yhtään täysin epäonnistunutta ei kohdalle osunut, vaikka yksi baltic porter kuohui todella voimakkaasti ulos pullosta. Siinäkin maku oli kohdillaan. Vain pari taisi jäädä alle 30 pisteen. Toisaalta selviä huippujakaan ei meidän kohdalle osunut, paras oli herkullinen flanders red 40 pisteellä.
Koska tuomareita oli näin paljon, jokainen pääsi vain yhteen sarjafinaalin viiden tuomarin joukkoon. Lievällä etuilulla änkesimme Micaelin kanssa molemmat IPA-finaaliin, jossa oli kahdeksan eri olutta. Kuusi heiziä NEIPAa, yksi belgi-IPA ja yksi kirkas DIPA. Vaikea valinta, vaikka ei siis niin paha kuin esim. viimevuotisessa pale ale -finaalissa, jossa oli todella erityylisiä oluita. Poissulkemismenetelmällä keskustellen saimme pudotettua neljä olutta. Belgi-IPA oli selvä kärsijä, siinä ei ollut mitään vikaa, mutta tuntui kohtuuttomalta palkita niin selvästi belgiesterinen olut IPA-sarjassa. Ehkä se olisi pitänyt ilmoittaa belgioluiden sarjaan. Kuusi heiziä muistuttivat todella paljon toisiaan, erot pieniä. Kolme saimme poistettua, vaikka kipeää teki lievästi. Lopuksi äänestimme neljän jäljelle jääneen järjestyksen. Voittajaksi selviytyi niukasti DIPA, joka olikin mainio. Micael ja minä tosin arvioimme yhden heizin vielä paremmaksi, mutta nyt kävi näin. Ja jopa sen heizin kakkostilakin aiheutti hieman katkeria jälkipuheita. Oluiden järjestykseen paneminen ei ole maailman tärkeimpiä asioita, mutta helppoa se ei ole. Mutta totta kai jälleen kerran oikein miellyttävä ja viihdyttävä tapahtuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti