Festivaaliin oli rakennettu hieman maaotteluhenkeä Suomi-Britannia -asetelmalla, kun näytteilleasettajia oli kuusi Härmästä ja viisi Iso-Britannian saarelta. Päivälippuun sisältyi viisi olutannosta, joiden koko noin 10 cl, mutta melko runsaalla kädellä olutta tarjottiin. Hintaa yhdellä annoksella 3,50€, siis selvästi vähemmän kuin viimeviikkoisessa Tower Beeerissä. Päätin hoitaa hommaa vuorovedolla, ensin suomalainen ja sitten brittiolut. Aloitus Tujun Murphy's Law'lla, tanskalaisen Dry & Bitterin kanssa yhteistyössä tehty tupla-NEIPA, 8,0 %, Peacharine, Bru-1 ja Talus. Samu Koskinen varoitti, että tämä olut poikkeaa mehuisuuspainotuksellaan Tujun normaalista tarjonnasta. Sameaa, ei ihan vaaleaa. Kirpeää ja mehuista, ei katkeroa. Puhdasta ja intensiivistä, suhteellisen kuivaakin varoituksista huolimatta.
Tuttuja alkoi kerääntyä paikalle merkittävästi ja sosiaaliset tilanteet tiivistyivät. Muistiinpanot oluista siis supistuivat, mutta jotain sain kirjoitettua. Brittialoitus Boltonin lähellä toimivalta Rivingtonilta, Blood Machines on myös tupla-NEIPA, samat 8,0 %, Citra, Idaho 7, Galaxy ja Azacca. Suosikkihumaliani siis, sama ulkonäkö kuin Tujussa. Sameaa ja vaaleaa, hieman makeampi kuin edellinen. Mehuisuutta on, ei katkeroa. Kolmantena sitten isäntien uutuus, Factory Soulmate (Citra & Nectaron), tupla-NEIPA totta kai, 8,0 % ja huippuhumalat on otsikossa. Sameaa, trooppista hedelmää, mehuisuutta. Ehkä aavistuksen parempi kuin edelliset.
En pystynyt katkaisemaan tupla-NEIPA -putkea, jonka jatkoksi Manchesterin Trackin No Ordinary Sun, yllättävänä kollaboraattorina Parrotdog Uuden-Seelannin pääkaupungista Wellingtonista. Tietysti 8,0 %, humalia ei julkistettu, mutta humalaviljelijä Mac Hops hankkeessa mukana. Samea ja mehuinen. Pehmeä, ei katkeruutta. Samaa korkeaa tasoa tämäkin. Sordinoin hieman hurjastelua ja downgreidasin Revenantin Scavengersiin, jossa voltteja vain 7,1 %. Tehty Bredan Frontaalissa, Nelson Sauvin ja Citra humalina. Session kevein siis so far ja sellaiseksi se myös jäi. Mehuinen ja trooppinen on, mutta hieman ohut tosiaan. Pehmeyttä ja raikkautta löytyy.
Janne Keskisarjan ehdotuksesta romutin vuorovetoidean ja vaihdoin oluen väriäkin tummempaan. Naantalin Mallasseppien Origin on imperial stout, jota aiotaan jatkossa käyttää useampien tynnyrikypsyvien oluiden pohjana. 11,0 %, Lakritsaa, suklaata. Makeaa, täyteläistä, jopa paksua. Ei juuri jälkimakua, mutta potentiaalia todellakin on monenlaisille variaatioille, tuskin maltan odottaa. Pohjoiswalesiläinen Polly's oli tuonut festivaalille 7-vuotissyntymäoluitaan, joista päätin kokeilla salfordilaisen Pomona Islandin kanssa tehtyä versiota, tämä 7th Birthday -niminen olut on tripla-IPA, 10,0 %, Mosaic, Citra, Talus ja Strata. Sameaa, hieman outo sivumaku, jauhomainen. En saa siitä otetta. Makeahkoa, luultavasti omalaatuinen Talus vaikuttaa tuohon sivumakuun. Tai sitten kegin pohjaa tai jotain, Janne Keskisarjan mukaan piti olla parempi.
Jatkoin rohkeaa pomppimista tyylistä toiseen ja Rivingtonin toisena oluena American Barleywine 2024. 11,2 %, Moutere, Columbus, Comet, Azacca, Simcoe., Amarillo, Idaho 7 ja Zappa, huhhuh. Maltainen ja kuiva. Aika miellyttävä, katkeruutta oikein mukavasti, ei erityisen hedelmäinen. Päivän tarjonnassa oli vain yksi länsirannikon tyylinen perinne-IPA, joten tietysti se pääsi maistelukynnyksen yli. Mallasseppien Way of the West Coast on tuplatasoa, 8,0 %, Factory Brewing kumppanina, Simcoe, Nelson Sauvin, Chinook ja Cascade. Siis päivän ensimmäinen kirkas olut, kullanvärinen. Pehmeä, sitruksinen, kuiva, katkeruuttakin hyvin, istunnon parhaita.
Päätin tässä vaiheessa puraista hieman välipalaa. Luulin, että pizzaslaisseja saa taproomista noin vaan noutamalla, mutta ajoitukseni oli onneton. Juuri tähän aikaan tiskeillä vaihdettiin oluita iltasessioon ja moni muukin teki ruokailupäätöksen. Kävin vilkaisemassa myös aularavintolan burgeritarjontaa, mutta annokset näyttivät liian suurilta. Niinpä palasin taproomiin ja tilausta joutui odottamaan lähes tunnin. Hagström Pacificia ei taproomin hanassa ollutkaan, ilmeisesti se oli juotu jo loppuun. Niinpä ruokajuomaksi Etkon Dream of Green 2025, moderni west coast IPA, 6,0 %, Cascade, Waimea ja Mosaic. Hyvin kirkas ja kultainen. Maltainen, kuiva, vähän on katkeruuttakin. Hedelmää vaisummin, puhdasta kuitenkin. Pizza oli hyvää tälläkin kertaa.
Paluu festivaalisalin puolelle ja Factory Whakahoa. Tripla-NEIPA, 9,5 %, Peacharine, Nelson Sauvin, Motueka, Southern Cross. Todella sameaa ja vaaleaa. Greippiä tuoksussa. Maussa kirpeää ja raikasta mehuisuutta hyvin kivasti, hyvä juotavuus. On kyllä maukasta, ehkä Factoryn saagan huipentuma tähän mennessä, toimii upeasti. Jopa lievä katkeruus, harvinaista tässä vahvuudessa. Oma toinen viiden oluen lippuni loppui tässä vaiheessa ja pohdin jopa poistumista tämän huippuhetken kohdalla. Viisi olutta lisää tuntui hieman arveluttavalta. Onnekkaasti poislähdössä ollut Heinäsen Juha tarjosi omaa lippuaan, jossa vielä kolme olutta jäljellä. Optimaalinen ratkaisu, joten palasin mallasjuomien pariin. East Sussexin Beakin Kiwi on tietysti tupla-NEIPA, 8,0 %, kollaboraattorina katalonialainen Doskiwis, Nelson Sauvin pääroolissa, tukemassa Citra, Mosaic ja Eclipse. Taas vaaleaa ja sameaa. Trooppista hedelmää, persikkaa ja mangoa. Kuivana pysyy tämäkin, ei kyllä katkeruutta.
Trackiltä toinen NZ-kollabo, Wellingtonin läheltä ponnistavan Duncan's Brewingin kanssa tehty Living Here, tupla-NEIPA, 8,2 %. Eggersin humalafarmilta Motuekaa. Mikko Fedotov tarjoili tätä lasin täyteen. Sameaa on, trooppista tuoksua. Kuiva runko, mehuisuutta, erittäin puhdasta. Viimeisenä oluena sitten Salaman yllätys-TIPA, joka ei ollut olutlistalla. Sikälikin sovelias päätös, että Salamahan on laajentamassa toimintaansa mittavasti Klondyke-taloon. Aulan suurista ikkunoista näkyikin juuri Salaman käymistankit festivaalisalin puolelle. Siis Neon Horror Megalomaniac, 10,0 %, pelkkää Citraa. Sameaa, melko neutraali tuoksu. Täyteläistä, sitrusta, on vähän karamellisuuttakin. Ei juuri katkeroa, hieman liian makea minun makuun.
Tähän se sitten päättyi, Paihalaksen villit jäivät maistamatta, mutta en oikein sovelias arvioija siinä tyylissä olekaan, koska omat suosikkityylit ovat toisaalla. On kyllä loistava tila talvifestivaalille. Ei tungosta ja silti riittävän kompakti fiiliksen nostattamiseen. Hyvä tunnelma, ei mitään suurempia ongelmia. Hienoa, että näin paljon ihmisiä Keravan syrjäseudulle saapui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti