Christian Carion: L'affaire Farewell

Olen aiemmin nähnyt ranskalaisohjaaja Carionilta kuvauksen ensimmäisen maailmansodan hempeistä joulutunnelmista, joka ei täysin vakuuttanut. Nyt Carionin kohteena jopa kylmän sodan lopettajana mainetta niittävä vakooja Vladimir Vetrov, josta Yle esitti pari vuotta sitten dramatisoidun dokumentin. Carionin elokuvan kaksi ensimmäistä kolmannesta seurailee samaa latua, lopussa sitten enemmän fiktiivistä otetta. Elokuva nostaa keissin nopeasti huipputasolle, Reagan ja Mitterrand kehiin, molempia esittävät näyttelijät liian laihoja, Fred Ward onnistuu kyllä muuten hyvin Reaganina. Pariin otteeseen Reagan katsoo John Fordin The Man Who Shot Liberty Valancea, ehkä voisi kuvitella Ronnien katsoneen enemmän omia leffojaan. Vetrovin (tai tässä Grigorjevin) Pariisi-taustaa ja motiiveja ei kunnolla tuoda esille, dokumentissa se hoidettiin paremmin. Balkanilaisohjaaja Emir Kusturica esittää Vetrovia ja näyttää aivan Tapio Liinojalta. Vetrovin poika on puolestaan ilmetty sardinialainen jalkapallotähti Gianfranco Zola. Elokuvan alkupuoli Vetrovin vaihtaessa asiakirjoja Thomsonin insinöörin kanssa on varsin tylsää ja hitaasti kehiteltyä. Hämmästyttävää on vakoilun amatöörimäisyys, mutta näin kuvio ilmeisesti oli ns. todellisuudessakin. Nopea hyppäys Vetrov/Grigorjevin vangitsemiseen Moskovassa kuvataan epäuskottavasti. Jännitys tiivistyy Suomen rajalla, muutenkin leffan maaseutujaksoja on kai kuvattu hieman yllättäen Suomessa. Suomalaisnäyttelijöistä ainakin Mats Långbacka vilahtaa ja Volgatkin kai on hankittu Suomesta. Naiskauneudesta vastaa lähinnä Vetrovin vaimona esiintyvä liettualainen Ingeborga Dapkūnaitė, vaikka supertähti Diane Kruger hölkkäileekin lopussa cameo-roolissa. Pettymys tämäkin Carionin leffa on, näin kiehtovasta aiheesta olisi pitänyt saada aikaan paljon vetävämpi elokuva.