Kun 1980-luvun alussa perehdyin perusteellisesti elokuvahistoriaan, Elio Petrin nimi pompahteli usein esiin Italian 1960/70-luvun merkittävänä ohjaajana. Petri kuoli varsin nuorena 1983 ja on nyttemmin varmaan suhteellisen tuntematon monille elokuvaharrastajillekin. Itse näin joskus 90-luvun alkupuolella vuoden 1970 poliisielokuvan Indagine su un cittadino al di sopra di ogni sospetto (Epäilyksen yläpuolella), joka kolahti varsin kovaa. Muita Petrin elokuvia ei kuitenkaan ole tullut vastaan, joten Orionin tämänkeväinen Petri-sarja tuntuu erityisen kiinnostavalta. Petrin esikoisleffan L'assassino ensimmäinen esitys meni kuitenkin Mestareiden liigan matsin kanssa päällekkäin ja toinenkin esitys on Helsinki Beer Festivalin aikana, joten se jäänee nytkin katsomatta.
Ehdin kuitenkin Petrin Päivät ovat luetut -kakkosleffan esitykseen. Vuodelta 1962, sijoittuu Roomaan nykyaikaan, lehdissä näkyy otsikkoja Titov-kosmonautista. 53-vuotias putkimies näkee raitiovaunussa samanikäisen miehen kuolevan sairauskohtaukseen ja ahdistuu omasta kuolevaisuudestaan. Saman ikäluokan edustajana oli helppo samaistua elokuvan perusasetelmaan. Tämä ei siis ole mikään rikosleffa. Hieman neorealismin perinteiden mukaan nähdään päähenkilön pyrkimykset muuttaa loppuelämänsä suuntaa. Varsin raikasta otetta, hyvää kaupunkileffaa, pysyin hyvin hereillä, vaikka alkuillan ohjelmassa oli rentouttavia aineksia. Ehkä pieni pettymys kuitenkin Epäilyksen yläpuolella -teoksen muistikuviin heijastellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti