Orionin Elio Petri -sarja eteni varsin merkilliseen tapaukseen vuoelta 1965. Tämä muuttaa aika lailla kokonaiskäsitystä Petrin tuotantoon. Kyseessä on svengaavan 60-luvun poptaiteen hengessä toteutettu eroottiskomediallinen scifi, ennakoi vaikkapa Joseph Loseyn Modesty Blaisea tai Roger Vadimin Barbarellaa. Bond-tyttö Ursula Andress esittää tappajaa ja Marcello Mastroianni uhria dystooppisessa pelissä, jossa osallistujien on selvittävä 10 kierrosta hengissä, rooleina vuorotellen tappaja ja uhri. Voittajalle luvassa miljoona taalaa. Sijoittuu 2000-luvun Roomaan, joka kyllä vaikuttaa varsin 60-lukulaiselta. Taustalla Robert Sheckleyn novelli The Seventh Victim, jolla ei yhteyttä Val Lewtonin 40-luvun kauhuleffaan. Tonino Guerran ja kumppanien sovitus on varmaan suhteellisen vapaa, varsinkin loppupuolella jännitys löystyy ja tyypillistä kapitalismikritiikkiä kohoaa esiin. Jännite muutenkin löystyy, mutta varsin viihdyttävä pläjäys on kyseessä. Andress on tietysti vakuuttava amatsoni ja Howard Hawksin Hatari!n ikimuistettava Elsa Martinelli säväyttää pienemmässä roolissa. Ei taatusti kuitenkaan Petrin parhaita saavutuksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti