Pudottauduin pitkästä aikaa Sörnäisistä Suvilahteen, kovasti jengiä panimobaarissa. Todennäköisesti australialaisilla humalilla ryyditetty tupla-IPA hanassa, 7,5%. Kirkas kultainen olut, hyvin aromaattinen, trooppista hedelmää. Maku persikkainen, kuivahko, hieman jopa alkoholisuus tuntuu puskevan, pehmeä, kohtuullisesti katkera. Puhdasta kamaa panimon tyyliin, mutta jokin wow-efekti tuntuu edelleen puuttuvan. Stadin Panimobaari, 7.4.2018.
5 kommenttia:
Mikähän se wow-efekti mahtaisi olla?
Sameusko?
... ennen vanhaan sanottiin, että saatana jos ei osaa tehdä kirkasta olutta filtterillä kuohimatta; good old days!
Wow-efekti on sellainen, että oluessa on
a) uskomaton tasapaino, jossa kaikki osa-alueet ovat voimakkaasti esillä ilman heikkoja lenkkejä
b) jonkun tietyn herkullisen osa-alueen tykisti ilmenevä dominanssi (esim. intensiivinen hedelmäisyys tai ääretön katkero)
c) oluessa on käytetty sahtimallasta, pullahiivaa ja katajaa
Joo, ei sameudella wowia saa. Olen aika lailla Harrin linjoilla a) ja b) kohtien suhteen. Joistakin oluista syntyy sellainen aistimus, joka on melkein käsityskyvyn tuolla puolen, hienosti sanottuna transsendenttinen. Semmoinen fiilis tuli esim. äskettäin Andechs Spezial Helliä juodessa. https://arijuntunen.blogspot.fi/2018/04/andechs-spezial-hell.html
... Ja nyt kun tämäkin mysteeri on selvä, on proletarisoinnin aika.
Lähetä kommentti