torstai 23. joulukuuta 2021

Margus Paju: O2

 Uusi virolainen vakoiluelokuva, sijoittuu huippukiinnostavasti vuoteen 1939. Näppärä alkutekstijakso, jossa historialliset filmipätkät juoksevat toisen maailmansodan takaperin Japanin atomipommituhosta Molotov-Ribbentropin sopimukseen elokuuhun 1939. Siinähän sinetöityi Viron kohtalo ja elokuvassa salaisen lisäpöytäkirjan sisältö vuotaa samantien virolaisten tietoon Suomen kautta. Vauhtia otetaan lyhyesti vuoden 1937 Moskovasta ja sitten paneudutaan kenttätason tapahtumiin lähinnä Tallinnassa ja Helsingissä. Kovin tyydyttävä kokonaisuus ei ole, televisiosarjamaista otetta, toisaalta henkilöitä tuntuu olevan aluksi liikaa ja juonikuvio ei täsmenny tarpeeksi selvästi. Se voi olla vakoiluelokuvassa etukin, mutta nyt se ei tunnut toimivan kunnolla. Ajankuva on tavoitettu kohtuullisen hyvin, Tallinna tosin tuntuu epäilyttävän korealta ja siistiltä. Ehkä se sitä olikin 1939, ennen venäläisraiskausta. Elokuvan nimi tarkoittaa Viron silloista vastavakoiluorganisaatiota. Lopputeksteissä vedetään ehkä hieman kotiinpäin virolaisten merkityksestä talvisodan radiotiedustelussa.  Toki Andres Kalmus ja Olev Õun vaikuttivat Suomessa jatkosodan loppuun asti.

3 kommenttia:

Ilkka Sysilä kirjoitti...

Kapteenien Kalmus & Õun panos Hallamaan radiotiedustelun menestystarinassa jatkosodan aikana oli merkittävä; Õun mursi viimetöikseen Puna-armeijan panssarikoodin juuri parahiksi ennen Tali-Ihantalaa.

Ilkka Sysilä kirjoitti...

... elokuva oli kerrassaan nautittavaa katseltavaa taitavaa lavastusta ynnä rekvisiittaa myöten, röökiä kiskottiin kaurismäkeläisesti, mukaan oli päässyt myös yksi maailman viimeisistä lentokuntoisista DC-3 -koneista, meikäläinen OH-LCH, joka vierailee säännöllisesti Tallinnassa.

Ilkka Sysilä kirjoitti...

Hallamaa osti välirauhan aikana Ruotsista (vaihtoi koodimateriaaliin) viestikalustoa. Muun muassa muutaman suuntimon ja reilut sata amerikkalaista National NC-100XA huippuvastaanotinta radiotiedustelun käyttöön... Yksi Hallamaan ostamista päätyi hiljattain eräästä kuolinpesästä tämän kirjoittajalle, toimii edelleen; tiedä vaikka olisi kappale joskus ollut radiotiedustelija Ahti Karjalaisen, myöhemmän ministerin ynnä Suomen Pankin pääjohtajan hyppysissä jatkosodassa.

ARRL:n handbookissa 1941 (julkaistu jouluna 1940) sitä mainostetaan ameriikkalaisille radioamatööreille pukinkontiin hintaan $237,50; vain snadisti oli kallistunut, tämän komjentin kirjoittaja maksoi vanhasta sotaratsusta €300.