Sitten siirtyminen Juovaan ja Sticke Altia lasiin. Meripihkainen väri, hyvä vaahto, kirkasta. Oikein kaunis olut, varmaan toistaiseksi Hagströmin kaunein. Tuoksu ei ole kovin intensiivinen, maltaista aromia, ehkä lievää karamellisuuttakin. Maku on kuivan maltainen voimakkaasti, sivussa jokin muukin vivahde, josta en heti saa otetta. Arin mukaan se on pihkaisuutta, miksi ei. Ei samanlaista kuin amerikkalaisissa IPA-oluissa, mutta havupuufiilistä kieltämättä. Lämmetessä se muuttui pähkinäisemmäksi, ei ehkä kuitenkaan niin selvän pähkinäistä kuin joissakin Düsseldorfin klassikkoalteissa. Hyvin kuiva olut jatkuu pitkäkestoisen katkerana. Loppujen lopuksi vahvuutta syntyi 6,7 % ja IBU-lukema on 80. Katkerot tulee Magnumista ja toinen humala on Tettnanger. Sattumoisin siis täysin samat kuin edellisessä Hagström Rauchweizenissa. Oluethan ovat tietysti muuten täysin erilaisia.
Myös Mallasseppien Jaakko Hartemaa ja Kim Ketonen pääsivät paikalle, Juovassa oli samalla Mallasseppien tap takeover. Samoin kutsuvieraita alkoi saapua tasaiseen tahtiin, ilmeisesti ennätysmäärä tähänastisista tilaisuuksista. Baarin peräosa täyttyi, mutta istumapaikat riittivät juuri ja juuri. Oluesta tuli positiivista palautetta, vaikka kaikki eivät olutta tyylipuhtaana altbierinä pitäneetkään. Eihän se olekaan, se on paljon katkerampi kuin varmaan kaikki muut, myös yleisesti kuivempi kuin altit. Juuri tähän pyrittiin, joten siinä mielessä kaikki onnistui hienosti. Juotavuus on erinomainen. Mutta kieltämättä täyteläisempi, jopa makeampi pyöreys saattaisi monipuolistaa ja jopa parantaa olutta. On hyvä, että jää parantamisen varaa. Hauskaa oli ja mielenkiintoista keskustelua, viihdyin poikkeuksellisesti baarin sulkemiseen asti, kun seuraavana aamuna ei enää odottaneet päivätyöt. Kollektiivi-kuva on Peter Tammenheimon käsialaa, yleiskuvan otti Minoru Huttunen ja kättelykuvan Jussi Weckman. Juova, 24.4.2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti