Poikkeuksellisesti luin tämän bestsellerin Terhi Leskisen suomenkielisenä käännöksenä alkuperäisen englanninkielisen tekstin asemasta. Romaani vaikuttaa aluksi historialliselta junadekkarilta Agatha Christien Murder on the Orient Express -klassikon tapaan. Tämä on kuitenkin fantasiaromaani, joista en yleensä tykkää pätkääkään. Kyseinen junareitti on Trans-Siperian juna Pekingistä Moskovaan 1899. Homma lähtee siis laukalle heti startista, koska todellinen Trans-Siperian reitti oli alusta alkaen Moskovasta Vladivostokiin. Kiinan haaroja rakenneltiin myöhemmin. Otsikon Takamaat on alkuperäisteoksessa Wastelands. Tämä alue näyttää alkavan etelässä Kiinan muurin kohdalla ja pitää sisällään suuren osan Siperiaa ja Mongoliaa. Mm. Baikal-järvi on tämän alueen sisällä. Myös Venäjän puolella kuulostaa olevan muuri, ilmeisesti koko valtava alue on ympäröity sillä. Alueella on alkanut tapahtua mutaatioita 1800-luvun alussa, omalaatuisia eliöitä, äärimmäisiä sääoloja, ehkäpä mutatoituneita ihmisen tapaisiakin. Juna ajaa tiukasti suljettuna tämän alueen läpi, jopa alueen ilmaa pidetään vaarallisena. Selvää tendenssiä siis havaittavissa nykyajan ekologisten ongelmien peilaamiseen. Sattumoisin luin puolet tästä romaanista junassa.
Juna siis starttaa Pekingistä ja matkailijoita on moneen junaan Christien tapaan. Fokuksessa on mm. 16-vuotias kiinalainen orpo tyttö, joka on junassa töissä ja nuori venäläisleski, jonka identiteetti kyseenalaistetaan heti alussa. Brooksin teksti rullaa kohtuudella, mutta keinotekoisesti lukijan mielenkiintoa yritetään pitää yllä tiputtelemalla tiisereitä vähitellen. En tykkää menetelmästä yhtään ja fantasia-ainekset haukotuttavat välittömästi. Punnersin kuitenkin pitkää romaania eteenpäin. Tavallaan ymmärrän, miksi monet tykkäävät tällaisesta. On tämä kuitenkin liian laskelmoitua kylmää manipulointia kirjailijalta. Eikä se ekologinen sanomakaan kirkkaana kolahda lukijan pollaan. Ei ehkä lajinsa kehnoimpia, mutta en siis pitänyt ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti