naïlo Anthropocene

Vielä Leskisessä paikallista NEPAa, 5,8 %. Citra, Amarillo, Cascade, Motueka. Pehmeää mehuisuutta kyllä on, mutta vetisyys paistaa samalla läpi. Raikkautta löytyy. Ohkainenhan tämä on kaikin tavoin. Jälkimaku puuttuu myös. Kuivaa sentään. Ei huono, mutta keskinkertainen. Siihen ei pitäisi tyytyä, varsinkaan Oulussa. Oulu, Leskinen, 20.12.2025.

Neon Raptor The Man Who Can

Oulussa on tosiaan hinnoittelu kohdallaan. Tämä nottinghamilainen sessio-NEIPA, 6,0 %, 50 cl, 15.40€. Olisi toki voinut ostaa pienemmänkin, mutta täysi tuoppi maksaa nyt tämän. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää hedelmäisyyttä, hieman karamellipastilleja. Nectaron, Motueka ja Krush humalina. Ei täysin tuoretta, mutta ei tässä mitään ongelmaa ole. Perätila tosin tyhjä. Taas hyvä tunnelma baarissa. On kyllä mukava kuunnella rentojen baarimestareiden oulunmurretta. Siitä on syytä maksaakin. Oulu, Graali, 20.12.2025.

CoolHead Ant Brew Tuju Revenant Factory Himo CBGF Kalsarikännit in the Garden

Paluu Oulun keskustaan. Roosterissa ei nyt kovin hyvä valikoima, mutta viime kesän Viikin festarin yhteistyöolut löytyi, 8,5 %, Dolcita ja Strata. 40 CL, 12,90€. Provinssissa on provinssin hinnat. Mukana siis mittava joukko kollaboraattoreita. Vaaleaa ja sameaa, hedelmäistä, mutta huomattavaa mausteisuutta myös. Täyteläinen ja makea, liian makea. Ei katkeruutta. Ei tällainenkaan neuvonantajajoukko ole saanut CoolHeadin IPA-osastoa kuntoon. Oulu, Rooster, 20.12.2025.

Varikko Korpin Pata

Joulupizzoista valitsin poroversion, jossa puolukkaa ja karpalosiirappia. Erinomaista. Kolmantena olutuutuutena savuista porteria, 6,5 %. Weyermannin pyökkisavumallasta. Mustaa, savuisaa. Hedelmäisyyttä on, mielenkiintoinen kombinaatio. Savu yllättävänkin hyvin esillä. Paahteisuus myös mukana. Kuohkeutta ja jälkimakukaan ei ihan tyhjä. Joidenkin tietojen mukaan kyseessä olisi kunnianosoitus Ässät-pelaaja Jari Korpisalolle, mutta Varikon Timo Kanniainen ja Milja Seppälä eivät vahvistaneet asiaa. Oulu, Varikko, 20.12.2025.

Varikko Puuterikirsu

Toinenkin uusi sumukalja Tuiran panimolla. Nyt 7,5 %, Idaho 7, Citra ja Cashmere. Trooppista hedelmää tuoksussa. Maussa nyt kuivempaa, mutta paksumpaa mehuisuutta. Pehmeää ja täyteläistä. Nyt ehkä hieman tuntuvampi katkeruus kuin edellisessä. Laadukas putki tuntuu jatkuvan, oikein maukasta tavaraa. Oulu, Varikko, 20.12.2025.

Varikko Humalaine

Oulussakin niin lämmintä, että jalkakäytävillä liukkausriski varsinkin suistoalueella. En siis kävellyt, vaan ajoin hotellista taksilla Lipporantaan. Varikolla nyt kolme uutuusolutta itselleni. Humalaisessa 6,5 %, Riwaka, Nelson Sauvin, Cashmere, Citra ja Mosaic. Sumukaljaa, vaaleaa. Pehmeää mehuisuutta, hieman kirpeää mausteisuutta. Kuiva runko on, ei ohuutta, loiva liuku katkeruuteen, joka kyllä saattaa olla Varikon IPOjen lyhin. Oikein raikasta. Oulu, Varikko, 20.12.2025.

Factory Beyond The Usual

Toinen ostos Keravalta. Quadruple India Pale Ale, QIPA siis, 12,0 %. Tölkitetty 11.11.2025, eli silloin kun olin vielä Arkansasissa. Humalina Motueka, Idaho Gem, El Dorado, Southern Cross. Tuttu vaalea samea ulkonäkö. Ananas, persikkaa, aprikoosia, melonia ja mangoa. Maku on oikein pehmeä, nautinnollisen hedelmäinen, vahvaa mehuisuutta, nektarisuuteen asti. On todella hyvää, alkoholi liukenee humalamassaan todella hienosti. Pehmeästi, jopa juotavuuttakin voi pitää kunnollisena. Nyt katkeruus ei pääse kunnolla mukaan, mutta sen läpitulo olisikin kova uutinen näin vahvassa IPAssa. Uskoisin, että paras suomalainen IPA tässä vahvuudessa toistaiseksi. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Factory Phases

Kun Keski-Uusimaan Keravan Savion Klondyke-talon Salama Brewingilla saatiin Hagström-keitos käymään, niin vilkaisin tietysti naapurissa Factory Taproomin kylmäkaappia. Silmiin osui Phases, se on jäänyt tsekkaamatta. Ei enää tuoretta, punalaputettu alennustarrakin, tölkitetty 16.9.2025. Tuplaheizi, 8,0 %. Nectaron, Motueka, Bru-1. Samea vaalea ulkonäkö kunnossa, vaahtoa ei tosin muodostunut. Trooppisten hedelmien aromeja nousee laakeastakin lasista. Maussa ehkä ikä jo vähän tuntuu. Ananasta ja mangoa kyllä tuntuu, vähän sordinoidusti.  Hyvää on edelleen, vähän katkeruuttakin. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory Taproom.

Salama Upside Ya Head

Toisena Salama-tuliaisena west coast DIPA, 8,0 %. Chinook, Motueka ja Galaxy. Tölkitetty 10/25, joten varsin uutta edelleen. Keskiruskeaa ja lähes kirkasta. Tuoksussa herukan lehtiä ja havunneulasia. Hedelmäinen maku, hieman parfyyminen. Trooppisten hedelmien vivahteita ja pihkan mausteisuutta. Varsin monimuotoinen ja mielenkiintoinen. Kuiva jälkimaku, hyvä juotavuus. Salaman parasta uusinta tuotantoa ilman muuta.

Salama Skull Banger

Tätä Salaman NEIPAa tuli juotua jo toissapäivänä Hagströmin keittopäivänä, mutta nyt tuliaistölkistä enemmän muistiinpanoja. 6,7 %, Motueka, Tango, Strata, Mosaic, Chinook, Galaxy. Tölkitetty 12/25, joten ainakin tuoreutta tarpeeksi. Keskikeltaista ja sameaa. Raikasta sitruksista tuoksua. Pehmeää appelsiinisuutta, kuiva runko, puhdasta tavaraa. Jälkimaku jää lyhyeksi. Ehkä jokin extra mile tästä vielä puuttuu, ehkä täyteläisyyttä lisää. 

Lauri Timonen: John Ford Osa I Vuodet 1894-1949

Viime kesänä olin Cinema Orionissa, kun Filmihullun päätoimittaja Lauri Timonen esitteli John Fordin viimeisen westernin Cheyenne Autumnin. Samassa yhteydessä tuli esiin, että Timonen on juuri julkaissut monumentaalisen kaksiosaisen Ford-opuksen. Tein tästä itselleni action pointin, vaikka en kirjoja Orionista ostanutkaan hyllytilanteen takia. Asia pääsi unohtumaan syksyn melskeissä, mutta äskettäin huomasin ykkösosan Vallilan kirjastossa. Ei muuta kuin lukeminen käyntiin. Fordista on kirjoitettu paljon ja itsekin olen kohtuullisesti perehtynyt aiheeseen. Timosen urakan mittavuus on omassa luokassaan ja aluksi hän käy läpi aiempaa tutkimusta. Timonen ilahduttavasti arvostaa Joseph McBriden jättiopusta Seaching For John Ford, joka löytyy omastakin hyllystä. Tällä ensimmäisellä osalla on mittaa 668 sivua. Kun McBride keskittyi Fordin elämän yleisiin vaiheisiin ja parhaisiin elokuviin, niin Timosen näkökulma on perfektionistisen ensyklopedinen. Jokainen elokuva, kadonnut tai kesken jäänyt, tulee käsitellyksi. Timonen on erikoistunut Filmihullussa Hollywoodin mehukkaimpiin anekdootteihin ja toki tässäkin hän keventää ja kuohkeuttaa kerrontaa niillä. 

Ansiokas alustus, värikäs taustoitus Maineen. Mutta luettelomainen katsaus (pääosin kadonneisiin) mykkäleffoihin on varsin puuduttavaa luettavaa. Tunnetuimpia säilyneitä teoksia Iron Horse ja Four Sons Timonenkin arvostaa. Monista kadonneista ei ole jäljellä juuri muuta kuin juoniselostuksia, joiden läpikäynti ei ole erityisen hedelmällistä luettavaa. Mykkien jälkeen Timonen todellakin kohottaa tunnelmaa joukolla anekdootteja Fordin ja tuotantoportaan mogulien suhteista. Unohdettuna mestariteoksena McBriden tapaan Timonen pitää vuoden 1933 Pilgrimagea, jossa yhdessä pääroolissa on suomalaistaustainen Marian Nixon / Marja Nissinen, suoraan Wisconsinin Superiorista. Nixon näytteli myös Fordin seuraavassa elokuvassa Doctor Bullissa. Prisoner of Shark Island vuodelta 1936 voisi rankan aiheensa vuoksi ja ehkä muutenkin olla rehabilitoinnin kohde. Seuraavan leffan Maria Stuartin tähden Katharine Hepburnin kanssa Ford näkyy ajautuneen pitempään työpaikkaromanssiin. Tähän saumaan Timonen muuraa pisimmän anekdoottisikermän ennen 1939 alkanutta huippukautta. Yksityiselämän kiemurat ja vihjailtu biseksuaalisuus tulevat fokukseen. Fordin homo/biseksuaalisuudesta olen toki lukenut viittauksia ennenkin, mutta näin julkisena salaisuutena en sitä ole osannut pitää. Ford oli hankala persoonallisuus, välillä täysi mulkkukin. Mary-vaimoa ei kai hakattu, mutta kovin välinpitämättömästi Ford näyttää häneen suhtautuneen, samoin Patrick-poikaansa. Erityisen kurmootuksen kohteena oli jokseenkin yllättäen Fordin suurin tähti John Wayne. Toisen maailmansodan jälkeen lippueamiraaliksi kohonnut Ford leimasi Waynen pelkuriksi ja sotilaskarkuriksi, toki aiheellisestikin.  

Stagecoachista alkaen elokuvat käydään läpi yksityiskohtaisesti. Tätä aluetta on tietysti tutkittu eniten eikä Timonen aina kovin tuoreita huomioita tarjoa. Viisaasti hän kuitenkin välttää von Bagh -tyyliset superlatiivikasaumat. Hieman unohdettu vapaussotadraama Drums Along the Mohawk olisi mukava nähdä uudelleen. Timosen kovasti hehkuttamaa Eugene O'Neill -sovitusta The Long Voyage Home en ole ehkä nähnyt koskaan. Yksi erikoisimpia tapauksia oli armeijan tilaama valistusleffa Sex Hygiene, joka esittelee loputtomasti mm. kupan runtelemia peniksiä. Kovin paljon teosta ei ilmeisesti lopulta esitetty. Ensimmäisestä sodanjälkeisestä fiktiosta They Were Expendablesta Timonen ei tunnu innostuvan, mutta omat muistikuvat siitä ovat parempia. Timosen ensimmäinen osa päättyy kesken ratsuväkitrilogiaa, Fort Apache ja She Wore a Yellow Ribbon ovat tässä opuksessa. Fort Apachea olen pitänyt liian yksioikoisena, mutta Timonen tuntuu löytävän Henry Fondan hahmosta enemmän ristiriitaisuuksia. Keltainen nauha saa arvoisensa käsittelyn ja Timonen kertoo Fordin innostuneen Joanne Dru'sta nähtyään Howard Hawksin Red Riverin. Hieman yllättäen Timonen jättää mainitsematta Waynen roolityön Red Riverissä. Sehän vakuutti Fordin siitä, että "iso paskiainen" osaa näytellä ja rohkaisi Fordin antamaan Nathan Brittlesin roolin Waynelle. Ehkä tämä tulee esille kakkososassa, jossa oletettavasti Waynen uraa käsitellään kokonaisuutena samaan tapaan kuin Henry Fondaa tässä avauksessa. Vaikka siis raskaampaakin lukufiilistä oli alkupuolella, niin kokonaisuus on hyvinkin nautittava. Pakkohan tästä on jatkaa kakkososaan, joka on jo varauksessa.

Polly's Galaxy Daydream

Walesista sessiosumua, 5,8 %. Galaxy, Simcoe ja Mosaic. Vaaleaa ja sameaa, pehmeitä trooppisen hedelmäisyyden aromeja. Maussa hieman yrttisempiäkin maanläheisempiä mausteisia vivahteita. Odottamattoman täyteläistä. Kuiva kokonaisvire ja hento katkeruuden takapurenta täydentää monipuolisen ja tasapainoisen paketin. Ehkä paras juomani yksilö tältä panimolta. Oluthuone Haka, 17.12.2025. 

Factory Blackout The Portrait

Saatuamme Hagströmin imperial stoutin käymistankkiin siirryimme Nyforsin Arin kanssa naapuritaproomiin rentoutumaan raskaan panopäivän jälkeen. Hanassa ainakin yksi ennenkokeilematon Factoryn heizi eli transilvanialaisen Blackoutin kanssa tehty muotokuva, 8,0 %, Luminosa, Rakau ja Nelson Sauvin. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää mehuisuutta, kuivaa ja pirteää menoa. Vähän katkeroakin, mutta muuten vähän tökkivä jälkimaku. Ei aivan Factoryn parhaiden tasoa, saattoi olla jo vähän ikääntyneempikin tuote. Mutta tällä pohjustuksella oli hyvä lähteä takaisin kohti etelärannikkoa. Kerava, Etko/Factory Taproom, 16.12.2025.

Hagströmin imperial stoutin keittopäivä

Imperial stout on ollut Hagström-kollektiivin keittolistalla melkein alusta asti. Onhan se merkittävimpiä oluttyylejä ja yksi sellaisista,joita itsekin haluamme juoda. Samoin keskustelut Salama Brewingin kanssa tehtävästä yhteistyöstä ovat olleet käynnissä jo pitempään. Salaman päätoimintojen muutto Keravalle vielä viivästi aikataulua, mutta nyt joulukuun pimeydessä hanke onnistui. Kävimme elokuussa tutustumassa uuteen mittavaan panimoon, joten puitteet olivat sinänsä tutut jo ennestään. Oli kuitenkin hienoa seurata nyt "oman" oluen valmistumista eri vaiheissa. Seuraamiseksi homma pääosin tosiaan meni,koska Salaman prosessi on niin pitkälle automatisoitu. Hagström-tiimin ideoiden pohjalta Jaakko Ailio oli viimeistellyt imperial stoutin reseptin ja ohjelmoinut sen järjestelmään. Rik Poppius ei päässyt päivätyökiireiden takia nyt mukaan keittopäivään. Kun saavuimme Ari Nyforsin kanssa Klondyke-talolle, Ville Saarikkomäen ja Ilkka Niskasen valvoma mäskäys oli edennyt jo pitkälle. Seurasimme katseella homman etenemistä Luka-panimokoiraa rapsutellen ja nautimme samalla talon virvokkeita. Esim. Neon Beast, Eternal Beauty ja Skull Banger sekä suoraan tölkityslinjalta siis mahdollisimman tuoretta Magic Gloves NEPAa. Kävimme lounaalla välissä viereisessä ravintolassa ja likasimme käsiämme sen verran, että ravistelimme hieman mäskin poistoletkua. Homman manuaalisin vaihe taisi tulla aivan lopussa,kun Jaakko lisäsi hiivan käymistankkiin.

Tavoitteena on vahva 12-prosenttinen musta pintahiivaolut. Maustepuolelta tonkapavut, korvapuustit ja vaahtokarkit kävivät luonnollisesti keskustelussa, mutta eivät kovin pitkää aikaa. Kahvin ystävinä arvioimme hetken sitä, mutta siitäkin luovuttiin. Tulossa on streittiä kuivaa paahteista olutta, jossa luotetaan perusraaka-aineiden voimaan. Valmista tullenee tammi-helmikuun vaihteessa ja olut lanseerataan SalamaNation-baarissa. Tällaisessa oluessa on tietysti jatkokypsytyspotentiaalia, mutta vielä ei ole tarkempaa kerrottavaa siitä. Kerava, Salama Brewing, 16.12.2025.

Finback Frothy

Vielä sesonkituplasumua New Yorkista, 8,4 %. Paljon eri lajikkeita mausteissa, Hallertau Blanc, Enigma, Mosaic, Citra. Kaunis ulkonäkö. Ananasta, limeä ja hunajamelonia tuoksussa. Maussa tulee mukaan sitruksisempiakin vivahteita, mehuisuus on varsin raikasta ja täyteläistä. Kuiva runko ja kevyt katkera jälkimaku. Oikein tasapainoinen tapaus, toki näin maineikkaalta panimolta se on vähintä mitä voi odottaa. Ei nyt kuitenkaan aivan mestariteos. Finback ei ole ollut suuria suosikkejani, mutta on tämä parhaita panimolta juomiani. Juova, 15.12.2025.

À La Dérive Poste Express

Gatineaun ihmekaupungista taas uutta maahantuontia Kanadasta. West coast IPA, 7,0 %, 50 IBU. Simcoe ja Azacca. Lievästi samea ruskea olut. Sitrusta hieman, mutta pihka jyrää kyllä vahvasti. Kuiva maltainen runko, ei niin raikas kuin Mallasseppien vuoristo-IPA, pieni jälkimaku silti löytyy. Ihan ok. Juova, 15.12.2025.

Tuju Vermont Ravit Lähtö #21

Tujun vanha sotaratsu ei lähde vieläkään laukalle, vaan asettuu taas radalle, nyt jo 21. kerran. Täysi ventti. 6,5 %, Krush, Citra ja Manilita tällä kertaa hevosen heinissä. Oikein hyvännäköinen. Ananasta, papaijaa ja kiivihedelmää. Täyteläisyyttä on. Pehmeää ja kuohkeaa, raikkausero vaikkapa session aloitus-Uncleen on ainakin hevosen kokoinen. Vanhan totuuden mukaan Suomessahan ei kannata tehdä hevosta pienempiä tuotteita, joten tässäkin suhteessa Tuju kunnioittaa perinteitä. Perätilaa ei ole tungettu täyteen, mutta kyllähän ravihevosen takana aina kevyt kärry kulkee. Ehkä veteraani ei pääse vielä tämänkään jälkeen eläkelaitumelle. Juova, 15.12.2025.