Paul Schrader: Mishima: A Life in Four Chapters

Schraderin episodielokuva japanilaisesta kirjailijasta Yukio Mishimasta teki aikoinaan hyvän vaikutuksen ja kyllä tämä toimii edelleen. Schrader dramatisoi jaksoja Mishiman elämästä ja teoksista, kuulostaa kankealta, mutta mies tiesi mitä teki. Schrader on hyvä elokuvantekijä, noir-fanaatikko ja joidenkin kolleegojensa (Ozu, Bresson, Dreyer) oivaltavimpia ymmärtäjiä. Mishima on tietysti ollut yksi Schraderin kotijumalista. Schraderin Japani-intensiivisyys tuli esille jo 70-luvulla kirjoittamassaan The Yakuza -leffasta. Mishima itsekin oli elokuvamiehiä, mm. näyttelijänä. Jos on vähääkään Mishimaa lukenut, niin huomaa hyvin miten Schraderin elokuva onnistuu tiivistämään momimutkaiseen rakenteeseen Mishiman keskeisimmät teemat: kauneus, kunnia, sanat ja toiminta. Kehyskertomuksena on Mishiman itsemurhapäivä marraskuussa 1970, takaumat elämään ja teoksiin nivoutuvat näppärästi. Philip Glassin musiikki ja noir-tyylinen voice-over tukevat hyvin tyyliteltyä, kirkasväristä ja teatraalistakin elokuvaa. Schrader ei Mishiman päähänpinttymiä ja seppukua ihannoi turhaan, tekeepähän vain onnistuneen filosofisen kunnianosoituksen yhdelle merkilliselle ihmiselle.