Tomb Lake IPA

Olutbloggauksen miellyttävimpiä sivuvaikutuksia on ollut tutustuminen kotioluttekijöiden tuotoksiin. Ensimmäinen kosketukseni aiheeseen oli valitettavasti jo 1980-luvulla, jolloin tuttavapiirin reunoilla vaikutti muutama innokas alan harrastaja, joiden horjahtelevat yritykset saivat mielenkiinnon hiipumaan pitkäksi aikaa. Viime aikoina olenkin sitten saanut käsiini pelkästään laatukamaa, kuten blogissakin näkyneet Esox/Predatory, Jyskä ja Karelian -näytteet ovat osoittaneet. Tällä kertaa yhteyttä otti oululainen Sami Hautajärvi, jonka IPAn käänsin omatoimisesti otsikon mukaiseksi.

Toppilan perinteiseltä olutalueelta saapuva IPA on noin 8,1%, eli tyylin normia vahvempi. Humalat alan perinteiset Chinook ja Cascade, hieman yllättävästi sahtimallasta Crystalin lisäksi. Mukana myös kipsiä ja irish mossia, en niiden motivointia tiedä, mutta ilmeisesti kuuluvat asiaan. Meripihkainen väri, suhteellisen sameaa, valmistaja kehotti rauhoittamaan pulloa pari vuorokautta. Vaahtoa kohtuullisesti, en kaatanut aivan kaikkea lasiin. Tuoksu on hillityn neutraali, hedelmäinen suutuntuma, ehkä enemmän kypsempi trooppinen kuin sitruksinen. Suhteellisen täyteläinen, mutta alkoholipitoisuutta ei arvaisi noin korkeaksi. Hieman makeampaa karamellisuutta mukana myös. Pehmeyttä voisi ehkä olla lisää, jossain määrin karkeutta havaittavissa. Ei mitään virhemakuja sinänsä, tosin tuoksussa jokin aavistuksen tökkii. Jälkimaku on katkeroinen, leveä, pihkaa myös, mutta ei niin kuiva ja pitkä kuin omissa IPA-ihanteissa. Tanskalaistyyppinen yrttisyys/vihanneksisuus puuttuu, tulee mieleen modernit saksalaiset IPAt, kuten Fritzale American IPA, vaikka samaa greippisyyttä ei nyt olekaan. Hämmentävän laadukasta jälkeä jälleen kotirintamalta, ilman muuta jo kaupallista tasoa. Odotukset kohoavat toiseen Tomb Lake -näytteeseen, se on porter, mutta saa kypsyä vielä jonkin aikaa.