Christopher Sandford: Polanski

Roman Polanski on niitä hahmoja, joiden elämäkerran kirjoittaminen tuntuu toivottomalta tehtävältä. Syntyminen Pariisiin 1933, raskaana olleen äidin raaka murha Auschwitzissa, varttuminen kommunistisessa Puolassa, raskaana olleen vaimon raaka murha Hollywoodissa, edelleen jatkuva 35 vuoden pakomatka USA:n etsintäkuuluttamana tuomittuna pedofiilina. Tältä pohjalta on vaikea kirjoittaa tasapainoista elämäkertaa, koska todellisuus ylittää joka tapauksessa kaikenlaisen tekstipohjaisen rakenteen. Eikä Sandford onnistukaan. Hän märehtii sensaatioita aivan liikaa, elokuvat jäävät sivurooliin. Sandford kuitenkin yrittää, eikä lopputulos ole ollenkaan mielenkiinnoton.

Olen aiemmin lukenut Sandfordin Point Blank -kirjan Bruce Springsteenistä. Varovaisesti voi sanoa, että se ei luultavasti jää valtavan Boss-bibliografian kärkijoukkoon. Polanskin kohdalla Sandford onnistuu paremmin. Tämäkin on tehty ilman kohteen avustusta, alkuteksteissä Sandford mainitsee hilpeästi kuulleen Polanskin käyttäneen hänestä termiä "nosy fellow", eli täsmälleen sama sanavalinta, jota Polanskin itsensä esittämä gangsteri käyttää Chinatownissa Jack Nicholsonin J.J. Gittesistä, juuri ennen kuin silpaisee stiletillä Gittesin nenän halki.

Sandfordilla on ollut käytössään kovasti lähteitä, mm. 270 henkilöä Polanskin uran varrelta. Lopputulos on täyteläinen, mutta ei tasapainoinen. Dramaattiset elämänkäänteet korostuvat, Sandford keskittyy kyllä elokuviinkin, varsinkin kuvausvaiheisiin ja niiden anekdootteihin. Silti lukijalle jää hieman tyhjä olo. Polanski ei ole mikään mukava mies, selväksi tulee että hän on tehnyt muutakin negatiivista kuin harkitusti huumannut 13-vuotiaan lapsen hyväksikäytettäväkseen. Kuitenkin sama mies on saanut aikaan ainakin kaksi kirkasta mestariteosta, Cul-de-Sac ja Chinatown. Kaikissa muissakin elokuvissa on kiehtovuutta. Sandfordin ongelma on liika keskittyminen törkyjournalismisankon tonkimiseen, Chinatownin kuvausvaiheet saavat yhtä suuren painotuksen kuin epäoleellisemman Death and the Maidenin. Sandfordin olisi pitänyt keskittyä enemmän Chinatowniin ja sen monumentaaliseen merkitykseen. Ihanteellisessa tapauksessa Sandfordin olisi pitänyt selvittää, miksi tämä niljakas paskiainen pystyi tuottamaan niin ihmeelliset elokuvat kuin Chinatown ja Cul-de-Sac. Jotain sensuuntaista tulee esille, mutta ei lähellekään tarpeeksi.

Huvittavasti Sandford onnistuu sotkemaan Islannin ja Suomen. Hän mainitsee, että Fearless Vampire Killers tunnettiin Islannissa nimellä "Vampyrintappajat (Sandford siis kaiken huipuksi hukkaa yhden yyn) - anteeksi, hampaanne ovat niskassani". Polanski nimittäin suunnitteli 1990-luvun matkaa Islantiin, mutta luopui siitä USA-luovutuksen pelossa. Suomi ei kirjassa tule muuten esille.