Hurmioksi nimetty yorkshireläisolut tuntui juuri sopivalta juomalta lenkin jälkeiseen runner's high -olotilaan. Myös koostumukseltaan, suurin osa vettä (alkoholia 4,6%), reippaasti katkeroa ja hieman energisoivaa karamellisuutta. Siis voimakkaasti humaloitu red ale, jota pääsin viime syksynä Tukholmassa kokeilemaan riiliversiona. Varsin samanlaiselta kegitettykin tuntuu, modernit brittipanimot eivät optimoi oluitaan real-käsittelyä varten.
Sitten tapahtui jotain hätkäyttävää. Huoneen tiskille viereen ilmaantui nuori vaalea nainen, joka kysyi "mitäs aipiieitä teillä on?". Muutama IPAhan pullokaapista löytyi ja Anderson Valleyn Heelch O'Hops kelpuutettiin juotavaksi. Siis 100 IBU, 8,7%, 11€, 355 ml. Tähän on tultu. Suomalaiset tietävät mikä on aipiiei, haluavat sitä juoda ja juovatkin, vaikka se on tehty täällä mahdollisimman vaikeaksi. Ehkä suomalaisella olutkulttuurilla on vielä jotain toivoa, ehkä Pekka Puskakin joskus vielä lähtee eläkkeelle. Oluthuone Leskinen, 9.8.2013.
lauantai 10. elokuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kyllä! Toivoa on Puskan siirtymisestä sivuun, paikka on jo haussa:
http://www.stm.fi/stm_ja_hallinnonala/avoimet_tyopaikat/haku/-/view/1861092
Vaikea kuvitella, että tilalle pystyttäisiin valitsemaan yhtä olutvihamielinen henkilö kuin Puska.
Lähetä kommentti