Budd Boetticher: Ride Lonesome

Näin nyt pitkän tauon jälkeen yhden Boetticherin kypsän kauden pääteoksista. Ylen esityksessä taisi olla minulle ensi kertaa kunnon kirkas Eastmancolor-kopio ja kroppaamaton cinemascope-suhde. Melkein sanattomaksi vetää, kyllä tässä saattaa olla Boetticherin ykkösteos. The Tall T:n uudelleenkatsominen ei täysin kolahtanut, mutta toisaalta tuore Seven Men From Now iski sitäkin kovemmin. Ride Lonesomesta on vaikea löytää heikkoa kohtaa. Visuaalisesti on vaikea kuvitella loistavammin kuvattua Arizonan territorion vaellustarinaa. Boetticherin elokuvia on pidetty pienimuotoisina, mutta henkilöhahmoja, sidosryhmiä ja muita aineksia on yllättävänkin paljon. Burt Kennedyn käsikirjoitus on yksi hänen monimuotoisimpiaan, asetelmat häilyvät useaan kertaan lyhyen elokuvan keston aikana. Mukana on jopa postivaunut ja intiaanit, vaikkakaan eivät elokuvan ytimessä. Randolph Scott on tietysti aina yhtä vakuuttava, mutta myöhempi Bonanza-stara Pernell Roberts ilmiömäisen hyvä toiseksi suurimmassa roolissa. James Coburn ja jopa Lee Van Cleef tukevat hyvin. Veistoksellista Boetticher-suosikkia Karen Steeleä ei voisi realistisesti kuvitella lännen maisemiin, mutta eihän tämä dokumentti olekaan, nautinnollinen fiktiivinen satu. Loppuratkaisu on Boetticherin syvimmältä kouraiseva, armottomuudessaan lähes ylittämätön.