Tallinn Craft Beer Weekend

Tallinnassa ensimmäinen craft-olutfestivaali, pääsin paikalle toiselle päivälle. Sisäänpääsy 50 euroa, sitten oluita sai kiskoa mielensä mukaan. 10 cl annokset, noin 70 olutta, eri oluet kuin perjantaina. Tilaisuus alkoi 16:00, hanat vaihtuivat 19:30, poistuin noin 21:15. Jokin vanha neuvostoaikainen teollisuushalli, karua katsottavaa, mutta mukava fiilis. 500 henkeä sisällä, ei kovin suuria ruuhkia. Takapihan teltassa musiikkia, se häiritsi turhaan keskustelua olutalueellakin. En ymmärrä miksi tällainen tietoinen haittatekijä järjestetään olutfestivaalille. Vessat ulkopuolella bajamajoissa, se hieman alkeellista. Paljon suomalaisia tuttuja naamoja paikalla. Törmäsin jo laivalla oululaisiin olutaktiiveihin Heli Kinnuseen ja Jari Sillanpäähän, heidän pöydässään vietin suurimman osan aikaa. Hyvä tunnelma kokonaisuutena kaikin puolin.

Oven ulkopuolella oli avausaikaan humoristinen varjofestivaali Tallinna Crap Festival, järjestäjänä ymmärtääkseni tallinnalainen alan mies Fat Phil. Siellä kiskottiin latvialaisia viinalagereita isoista muovipulloista, Hipster Free Zone, no craft on tap, join the macro revolution, nevermind the quality, feel the strength! Joitakin janoisia suomalaisiakin oli odotetusti houkuteltu joukkoon. 

Muistiinpanot oluista tietysti hajanaisia tällaisessa tilanteessa. Ei liene yllätys, että valtavan valikoiman edessä otin juotavaksi lähinnä IPA-tyylisiä oluita. Crap-festarilla heilunut Janne Keskisarja oli tykästynyt Oregonin reissullaan Boneyard-panimon oluisiin ja vantaalainen Restricted-nimimerkki suositteli myös panimoa, joten avasin pelin heidän Hop-a-Wheelie IPAlla, 7%, tuoretta sitrusta ja katkeruuttakin hienosti. Pühasten Humalakoda DIPAsta oli tarjolla Sweet Citrus Edition, tosi sitruksinen, mutta kovasti katkeruuttakin. Erinomainen tämäkin. Venäläisen AF Brew'n Redrum oli punainen, peräti 180 IBU, pehmeää hedelmää, hyvin skulasi sekin. Õllenaut Puuraidur sekin DIPA, 9,2%. Hyvin kuiva sitruksinen, puraisee kivasti. Todella kova aloitus siis hop-friikinkin kannalta.

Stadin Mosaical oli yhtä persikkainen kuin panimolla aiemmin. De Proefilla Belgiassa teetetty virolaisen Vaat-valmistajan Witty Nelson's Summer Break siirsi fokusta lopulta hieman eri suuntaan, witbier-tyyliä. Barcelonalaisen Edgen Taronja HoRYEzon ruis-IPAa, sekin hyvin puhdas appelsiinisen hedelmäinen. Põhjalan vahva (9,5%) weizenbock Yorikiri oli maustettu merilevällä, mutta maistui vain weizenille, hieman katkeroakin. Boneyardin Notorious IIIPAssa 12%, tosi vahva trooppisen hedelmän isku tuoksussa. Persikkaa, mangoa, alkoholi hieman tuntuu, mutta upea tuoreus tässäkin.

Hieman jännittyneenä pääsin kokeilemaan klo 19:30 hanaan saapunutta Stadin Sunset at the Gasometer -olutta. Olen nimittäin ikään kuin oluen kummisetä. Timo Konttinen pyysi jokin aika sitten ideoimaan nimiä Tallinnaan lähteville oluille ja tämä ehdotukseni meni läpi. Gasometer viittaa tietysti Suvilahden mahtavaan kaasukelloon, jonka kainalossa panimo kyhjöttää. Timo kertoi Stadin Panimon baarissa perusvalikoiman muodostavan juuri Gasometer-sarjan oluet. Sunsetissa 8%, syvää tummaa hedelmää kuohkeasti ja kohtuullinen katkeropotku. Tarjolla oli myös kevyempi Sunshine at the Gasometer, mutta sitä en ehtinyt kokeilemaan festivaalin tuoksinassa.

Kolmas Boneyardin olut Armored Fist, 10%, Cascadian Dark Ale. Todella herkullinen hedelmäinen tuoksu. Alkoholi ei tunnu yhtään, katkeruus hyvin intensiivistä, paahtoa ei ole. Beavertownin india stoutissa Holy Cowbell taas oli paahtoa ja maitohappoa, mutta myös katkeroa, tyylikäs suoritus taas. Tallinnaan asettuva Sori ei ole vieläkään saanut lupiaan kuntoon, mutta tarjolla oli ilmeisesti jossakin toisessa virolaispanimossa tehtyä Sisu DIPAa. Trooppista hedelmää hyvin, mutta Sori kiitettävästi uskaltaa ladata kunnolla katkerohumalaa. Ehkä vähän karkea, mutta ok. Buxtonin Axe Rocks oli black IPAn ja IPAn blendi, ainakin katkeruutta on kovasti. Hedelmää ja rankasti katkeroa, jopa enemmän kuin Sisussa. Viimeiseksi olueksi valikoitui BrewDogin tyypillisen nokkelasti nimetty  Restorative Beverage For Invalids & Convalescents. Viimeinen sana ei ollut vääntynyt edes oikeaan muotoon kirjoitettuun hanalätkään. Jonkinlainen DIPA tämäkin, 8,7%. Hyvin raikas, ehkä lähellä Jack Hammeria, nyt siis vahvempana, äärimmäisen kuiva ja hyvin katkeroakin.