Tadeusz Konwicki: Pieni ilmestyskirja

Alkuvuonna kuollut Konwicki ehti elämässään moneen. Toisen maailmansodan aikana hän taisteli kotiseudullaan Vilnan lähellä Puolan Kotiarmeijassa, oli kommunistipuolueen jäsenenä jonkin aikaa ja vaikutti sittemmin toisinajattelijana. Jälkimmäisimmältä kaudelta on nyt käsissä miehen kuuluisin romaani, ilmestynyt 1979 maanalaisesti, suomennos vuodelta 1983. Kyseessä siis Puolan kommunismivallan viimeinen totaalinen vaihe, juuri ennen Solidaarisuus-liikkeen puhkeamista. Romaani käynnistyy luomiskykynsä menettäneen kirjailijan herätessä krapulaisena Varsovassa. Hänen luokseen saapuu kaksi oppositiokumppania, jotka kertovat, että kirjailija on valittu suorittamaan polttoitsemurha samana iltana Varsovan kuuluisan Stalinin Hampaan, Kulttuuripalatsin, edessä Jan Palach -tyyliin. Käynnistyy absurdi päivän kestävä vaellus läpi Varsovan. Samana päivänä kaupungissa on vierailulla kalmukkikasvoinen Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen pääsihteeri, siis Leonid Brežnev. Nimeämätön Brežnev suutelee kirjassa toistuvasti Puolan kommunistipuolueen pääsihteeriä, siis Edward Gierekiä, suulle. Vierailun juhlistamisaihe viitannee kirjan nimeen, Puola on lopulta saanut hyväksynnän anoa Neuvostoliiton jäsenyyttä.

Kirjassa ei ole minkäänlaista luku- tai kappalejakoa, se etenee yhtenäisenä tekstimöhkäleenä 270 sivua, nimeämättömän, mutta Konwickia itseään muistuttavan päähenkilön tajunnanvirtana. Kafkan ja Orwellin vaikutusta ei voi olla huomaamatta, kommunismin kuvaus on armotonta, mutta myöskään oppositio ei pääse vähällä. Satiirin piikit jäävät ehkä osittain kulttuurimuurin taakse, ilmeisesti aikalaiset pystyivät yhdistämään muitakin kirjan hahmoja todellisiin, Brežnevin ja Gierekin lisäksi. Yksi valtansa menettänyt ex-kommunistijohtaja elää kirjassa rahvaan seassa, se voisi olla Władysław Gomułka, joka kuoli vasta 1982. Konwicki oli myös elokuvaohjaaja, romaanissa esiintyvä menestynyt elokuvamies saattaisi vastata Andrzej Wajdaa. Päähenkilö hankkii viimeistä aktiaan varten valuuttakaupasta ruotsalaisia tulitikkuja, koska ne ovat toimintavarmempia kuin kotimaiset tikut. Ostotransaktio huomataan saman tien Puolan valuuttavarannossa ja sitä kautta YK-diplomaatin matkabudjetissa. Huumori on siis mielenkiintoista, mutta täysin tyydyttävä lukukokemus ei ole. Rönsyjä tuntuu olevan liikaa, tiiviimpi ja vielä surrealistisempi odysseia olisi voinut olla tehokkaampi.