Ohjaajan ja elokuvan nimestä tulee tietysti mieleen DDR:n ainoa hiihdon olympiavoittaja, Lake Placidissä 1980 voittanut Barbara Petzold. Sattumoisin tämä Barbara-elokuva sijoittuu DDR:ään vuoteen 1980. Mutta ilmeisesti se on vain yhteensattumaa, hetken luulin Christianin olevan Barbaran poika. Christian on kuitenkin Länsi-Saksassa syntynyt ja vain viisi vuotta Barbaraa nuorempi.
Olen nähnyt Petzoldilta aiemmin mahtavan Jerichowin. Tämä sijoittuu samalle Itä-Saksan rannikkoalueelle Rostockin lähelle ja pääosassa taas Nina Hoss, mutta muuten elokuva on tyystin erilainen. Ollaan siis DDR:ssä, maassa joka oli kuin vankila. Ajankohdaksi tarkentuu radioselostuksen Tatjana Kazankinan voiton perusteella Moskovan olympialaiset elokuussa 1980. Nimihenkilö Barbara on maastamuuttohakemuksen tehnyt berliiniläislääkäri, joka karkoitetaan pikkukylään Itämeren rannikolle. Todella intensiivinen tarina, itäsaksalainen arki tavoitetaan tylysti. Autot, kiskobussi, surkeat asunnot, Stasin jatkuva läsnäolo, toistuvat kotietsinnät kumihanskoineen. Lähistöltä näytetään Torgaun työleiriä, jossa vankeina näyttää olevan nuoria naisia. Meininki on kuin 1930-luvun amerikkalaisissa chain gang -leffoissa. Käsikirjoitus on loistava loppukäännettä myöten. Pakko nostaa kädet pystyyn, mestariteos ilman muuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Len Deighton maininnut Samson-kirjoissaan pariin otteeseen etta yksi asia missa DDR-valtio ei kitsaillut kansalaisiaan kohtaan oli huoneistojen lammitys, tyopanostaan vastaan jokainen kansalainen sai lammityksen ja lansimaan asukkaalle DDR:n huoneistot olisivat olleet usein tukalan kuumia.
Okei, kyllä tuossakin leffassa pakorahoja piilotettiin kaminan hormiin.
Lähetä kommentti