Hakeuduin Mikkellerin oluiden maistelutilaisuuteen asianmukaisesti Helsingin tanskalaisbaariin. Alustajana toimi William Blennow, ilmeisesti jonkinlainen yrityksen markkinointihenkilö Pohjoismaiden alueella. Mies puhui matalalla äänellä mutisten, joten en saanut baarin taustahälyn seasta juurikaan puheesta selvää. Nuori mies, partaa, lippalakki, huppari, teepaita, löysät housut, Niken lenkkarit. Varmaan nykytrendissä siis äärimmäisen cool. Teistingin joillakin osanottajillakin havainnoin epähygieenistä parrankasvua, joka tietysti posthipsteriydesti herättää veteraanissa äänetöntä huutonaurua. Mutta se ulkoisista puitteista, eteen kannettiin rivakkaan tahtiin maisteluoluita, joita William (Billy?) tiheästi kommentoi.
Drink’in Berliner on Mikkellerin tulkinta berliner weissesta, todella kevyt 2,8% ja todella hapan. Ikävästi myös tunkkainen, en löytänyt raikkautta ollenkaan, vaikka jonkinlainen hedelmäisyys ehkä nouseekin esiin. Maitohappobakteerilla oikeaoppisesti työstetty, mutta ei vehnäfiilistä, ei katkeroa. En tykännyt.
Seuraavana uutuusversio K:rlek-sarjassa, nimeltään ehkä K:rlek Forår/Sommer 2015, paljon eri humalia, Citraa, Centennialia, Tettnangeria jne, tällä kertaa vain 4,5%, siis lähinnä sessio-IPAa. Todella sitruksinen tuoksu, ehkä pehmeää makeaa kiiviä enemmän maussa. Katkeruutta vähemmän. Tämä iski paremmin kuin aiemmat K:rlek-kokeilut.
Blennow hehkutti Kööpenhaminan uutta Warpigs-panimobaaria, Three Floydsin ja Mikkellerin yhteistyön hedelmää. Ilmeisesti siellä on rekonstruoitu jo useampia klassisia amerikkalaisia klassikko-oluita Bell'sin Hopslamia myöten. Hieno homma, mutta jäljittelyn jälkeen toivoisi uuttakin innovaatiota. Maistelussa seuraavaksi tuoretta Tiger Babya. Mangoa ja passionhedelmää, neljä viikkoa sitten pantua. Tuoksu laimeaa, maku raskaan hedelmäinen, ei todellakaan aromaattinen. Hedelmän takana todella ohut maku verrattuna edelliseen K:rlekiin. Jotenkin nihkeä fiilis, tässäkään ei riittävästi katkeruutta.
Session neljäs olut It's Alive, josta on paljon eri versioita. En saanut tämänkertaisesta yksilöstä tarkempaa identifikaatiota, mutta enpä ole yhtään variaatiota aiemmin kokeillut. Helmikuussa Brettalla pantu, 8%, tammea ja happamuutta hedelmän ohella. Nyt lopulta innostavan monimuotoinen olut, kirpeää marjaisuutta. Mukava katkera jälkimakukin. Happamuus ei hallitse, hyvin tuoreelta tuntuu. Blennow vertasi Orvaliin, mutta täysin erilainenhan tämä on. Hyvin kuivaa.
Session päätteeksi Black 2014, 17%. Blennowin mukaan 3000 EBC, 3000 IBU, mutta ilmeisesti jotain läppää. Paksua paahtoa, hyvin kahvimainen, ilahduttavan kuiva. Jälkimaussa on katkeruuttakin hienosti. Sarjassaan kaikin puolin valioyksilö.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti