Löntystelin Amsterdamista klo 14 pelipaikalle, pressibadge löytyi, narikkaan meni kolme euroa ja maisteluämpäriin neljä. Ns. ammattilaistunteina Kaapelitehtaalla on suhteellisen väljää ja voi hieman keskustellakin oluttuttavien kanssa. Niitähän on vuosien varrella kertynyt mukavasti, joten meininki oli mainiota alusta alkaen. Paljon uusia oluita tarjolla, löysänä tavoitteenani oli tsekata kotimaisia IPA-tyyppisiä uutuuksia ensimmäisenä päivänä. Improvisaatioille on tietysti jätettävä tilaa.
Ensimmäisenä tyyppasin Pälkäneen Olutpajan APAa, 5,6%, ensimmäinen panimon olut, jonka vahvuus ylittää maitokaupparajan. Puhdas hedelmäinen ale, katkeruutta liian vähän, kuinkas muutenkaan. Mallaskosken koivutuohella kyllästetty Black Koivunen tarjosi paksua makeaa settiä, lievästi lakritsaa. Jälkimaku hieman kuivempi, jopa katkeroa mukana. Mallaskoski alkaa yllättää näin marginaalisilla kokeiluilla.
Saimaan tiskillä kiskaisin Bruuverin Tyräoja Hippi-Niilon, joka tarjolla täällä Blue River -nimellä. Hurjat kissanpissatuoksut, hedelmää mukavasti esillä, mutta katkeruus Sysilän asteikolla heikompaa, runkokin ohut. Radbrew'n Project 56 IPA pukkasi pihkaa ja trooppista hedelmää, katkeroa taas vaisummin. Suomenlinna Feasty Blonde DIPA masensi lisää, hyvin sameaa, viljaista, hedelmä ei pinnalla. Jotenkin vetinen, nihkeän makea, ei katkeruutta kunnolla.
Stonen Pataskala Red Ale oli intensiivinen, tiheää hedelmää, makeaa tämäkin, mutta katkerot hyvin tasapainossa. Stonen perustaja Greg Koch kävi festivaalin tähtivieraana kannustamassa craftbeer-massoja uuteen nousuun, tietenkin liittyen Stonen Berliinin-panimon ajankohtaiseen lanseeraukseen. Mies vaikutti lähes karikatyyrisesti tyypilliseltä viisikymppiseltä kalifornialaiselta vaihtoehtokulttuurin sanansaattajalta.
Frank Poirot johdatti luppoaikana venäläistiskille, panimo Pietarissa, translitterointi suomeen aina haastavaa, mutta ehkä panimon nimi voisi olla muodossa Vasiliostrovskaja. Vasilin saarella siis Pietarin ytimessä on toimittu, nopea häätö sikäläiseen tapaan on sittemmin tapahtunut kauemmaksi keskustasta. Sympaattiset Juri ja Sergei tiskin takana, ehdin tyypata kolme olutta. Belgityyliä, hyvin puhtaita, blondessa hiiva hallitsi, tripelissä pehmeää aprikoosin kaltaista hedelmää, tumma versio liian makea. Tarjolla olisi ollut ekstreemimpääkin kamaa, mutta jouduin siirtymään seuraavaan ohjelmanumeroon. Oluet ilman muuta odotuksia parempia.
Tolkku käteen -kampanjan puuhamies Cyde Hyttinen oli järjestänyt festivaalille vapaamuotoisen olutbloggaajien kokoontumisajon. Esittäydyimme lyhyesti toisillemme, mukana vanhoja tuttuja, mutta pari uudempaakin tuttavuutta. Cyde tarjosi pari olutta Fat Lizardin tiskillä, Jesus Lizard oli passionilla ryyditettyä IPAa, 5,9%. Hedelmä hallitsi liikaa, en ole oikein innostunut tästä hedelmäbuumista, pitäisi nyt jättää humalan hommaksi tämä puoli oluessa. Toisena kokeiluna virolaisen Tankerin kanssa tehty india black ale Beer Run, liian makeaa, hedelmää kyllä on, mutta paahteisuus ja katkeruus kateissa.
Tshekkioluitakin festivaalilla. kävin kokeilemassa Raven-panimon vaalean vehnä-IPAn, hedelmää ja karamellia tässäkin, jotenkin epäpuhdas, vaikka katkeruus on mukana. Yläkerran cask-oluista ei mikään nyt ylittänyt ostokynnystä, mutta vetäisin currywurstiannoksen siellä naamaan. Viimeiset poletit (samanlaiset maksuvälineet hieman yllättäen nyt käytössä HBFssä kuin OlutExpossa) sijoitin Sorin tripla-IPAan Menage a Trois. Yli 9%, kirkas kultainen sessio-IPAn ulkonäkö. Tuoksussa tropiikin hedelmiä. Aika pehmeää, vähän hiilihappoa, hedelmää maussakin, ehkä alkoholi nousee sekaan, mutta silti hyvä juotavuus. Maku jää silti yksiulotteiseksi, liian helppoa, jälkimakuun ei oikein humalia riitä.
Ennen poistumista onnistuin vielä vetoamaan Beer Hunter'sin tiskin baarimestarin herkkiin tunteisiin (siis sääliin) ja sain ilmaisen maistiaisen panimon DIPAsta, 9%. Hyvä vertailukohta Soriin, karkeampi tämä oli, mutta hedelmäisyys intensiivisempää ja katkerot voimakkaampia, tykkäsin tällä kertaa enemmän, Pori hakkasi Sorin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti