Viime lokakuussa päädyimme Olutopas-sivuston Seppo Äyräväisen kanssa Laitilan myyntikonttoriin Suvilahden kaasukellon juureen. Laitilan Ville Alanko isännöi sessiota, jossa sokkona maistoimme käytännössä koko Laitilan tuotannon läpi. Tarkoitus oli pisteyttää panimon oluet valittujen kriteerien mukaan. Niitä olivat maltaisuus, humalan aromi, täyteläisyys, hedelmäisyys, makeus ja katkeruus. Tämä oli itselleni ensimmäinen näin mittava sokkomaisto ja kokemuksena erittäin mielenkiintoinen. Tavoitteena oli testata Laitilan ideaa liittää panimon oluisiin ns. makumittari, jolla kuvataan oluiden erilaisia maku-ulottuvuuksia. Erittäin kannatettava idea, on todellakin korkea aika kiinnittää kuluttajien huomiota siihen, että oluissa voi olla erilaisia makuja. Samoihin aikoihin Rauman Harri Metsäjoki pääsi tässä kontekstissa vierailemaan Laitilan panimolla ja Joensuun Jaakko Matikainen suoritti oman osuutensa käsittääkseni etänä Sepon ja minun tapaan. Oluthahmot ovat kiireisiä, yhteistä sessiota ei tässä saatu aikaan.
Nyt makumittari on liitetty Laitilan useimpiin oluisiin, vaikea sanoa kuinka paljon meidän arviot lopputuloksiin vaikuttivat, eiköhän panimo itse kuitenkin päätä lopputuloksen. Samassa yhteydessä panimo lähetti näytteet uusimmista oluistaan, näitä ei siis viime syksynä ollut vielä arvioitavana.
Ensimmäisenä testasin Kukko Hellesin, 4,7%, 26 EBU. Tuotteella ehkä tarkoitus asettua jonnekin Pilsin ja Lagerin väliin. Kaunis kirkas kultainen väri, viljainen tuoksu. Maltaista kamaa, hiilihappotaso alhaalla, täyteläisyyttä kyllä on, mutta pari pykälää korkeammalle vedettynä saataisiin parempi tulos. Jos ei siis välitettäisi suomalaisesta olutrajasta. Kevyesti makeutta, kevyesti katkeruutta. Hernekeittoa monesti Laitilan oluista löydetään, niin olen tehnyt itsekin, mutta nyt se pysyy taustalla. Pilsiä ja Lageria en ole pitkään aikaan juonut, mutta paremmaltahan tämä niihin verrattuna nyt tuntuu.
Myös Kukko IPA (4,7%) on kirkas, tummemman keltainen. Tuoksu on aika laiha, kevyttä karamellia ehkä nousee. Maku on hedelmäisempi, ei oikein sitrusta, ei trooppisempaakaan, brittityyliä on, mutta loppujen lopuksi tämä on varsin maltainen olut. Ei lähelläkään Olvin/Stadin viimeaikaisia maitokauppaoluita tässä tyylissä. Bitterinä tämä menisi läpi. Katkeruutta kuitenkin löytyy ja leveämmällä pensselillä kuin brittibittereissä. Lopputulos on siis hieman ristiriitainen, turha tässä vahvuudessa on tuotetta IPAksi kutsua ja kotimaisten kilpailijoiden hedelmäisyys on hyvin kaukana. Silti tämä on ihan tyylikäs pale ale, katkeruutta on ihan mukavasti. EBU-lukema on 65, sellaiselta tämä tuntuukin. Jenkkihumalat Columbus, Centennial ja Amarillo käytössä, hämmentävästi aromaattisuus on niin vaisua.
Laitilalla on aiemmin ollut tarjolla Kievari Schwarz, nyt käsillä Kukko Schwarz, 4,5%. Ehkä Kievari-brändi ollaan unohtamassa, missään vaiheessa se ei geneerisenä terminä ole assosioitunut Laitilaan. Mikään musta olut tämäkään ei ole, tumman punaruskea. Tuoksussa kevyesti paahteisuutta. Maku on hedelmäisen maltaisen paahteisen ympäripyöreä, mukavan pehmeän alhainen hiilihappotaso. Liikaa karamellista makeutta kohoaa mukaan ja katkeruus on hyvin kevyttä. Hernekeittoa en löydä nytkään! Ilta on jo pitkällä, mutta olisiko tuoreista laitilalaisista tämä efekti saatu nyt kuntoon? Liian makeaksi tämä olut kuitenkin vähitellen kääriytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti