Toinen näyte Matti Sillanpään Lakeus-kotioluista. Tässä on samat maltaat kuin bitterissä, mutta jenkkihiiva käytössä. Humalina uusiseelantilaiset Nelson Sauvin, Wai-iti ja NZ-Cascade. Siis 6,5% ja 60 IBUa. Väri samanlainen punertava meripihka ja vaahtoa kohtuudella. Lakeuden Panimojuhlan lasi saattoi olla hieman epäpuhdas, kun poretta kertyi hieman sisäpinnalle.
Tuoksussa voimakkaasti trooppista hedelmää. Maku on pehmeän hedelmäinen, hiilihappoa taas melko vähän, mutta tuntuu nyt optimaaliselta. Kiiviä, mangoa, kuivempaakin greippiä ehkä löytyy. Runko on edelleen suhteellisen ohut, mallas ei komppaa kunnolla. Katkeruus on selvästi tiukempaa kuin bitterissä, ei massiivista, mutta kuivan katkeraa hauskaa venyttelyä. Tykkään tästä enemmän kuin bitteristä, humalathan sen eron tekevät. Ehkä lievää hartsisuutta kertyy pihkan päälle greipin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti